viuh­ko­a

verbi/ˈʋiu̯hkoɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viuh-ko-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. huitoa, huiskia; mennä touhukkaasti tai kiireesti, pyyhältää

Esimerkkilauseet

Rundqvist ja Norman kömpyröivät maihin hoilaten tovereille, että tulisivat perään, mutta Flod vastasi, kädellään viuhkoen jäähyväisiksi ja viitaten etelään päin, missä pappila oli.
— August Strindberg, Hemsöläiset
Se viuhkoi hännännysäänsä, ravisteli hiukan villojaan ja paneutui sitten rauhassa ja perin tyytyväisenä syödä näpertelemään.
— Verner von Heidenstam, Kansa ja sen kuninkaat
Niiden hangoista kasvavat lehtiä lyhyemmät viuhkot, joissa on viidestä kymmeneen teriöltään neliliuskaista ja kalpeankeltaista kukkaa.
— Wikipedia: Karvaristimatara

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viuhkoa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Kukinto on viuhko ja kukintoperät ovat varren kanssa yhdiskasvuisia.
— Wikipedia: Hulluruoho

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viuhtoa yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr.-onomat. verbi, jolle äänt. ja merk:ltään läheistä ainesta ovat s.v. viuhka1 ja viuhua mainitut sanat. Toisaalta viuhtoa voi ainakin osittain perustua nykyruotsi v:iin vifta ’huiskuttaa, viuhtoa’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaviuhtuo ’viuhtoa, viuhuttaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

61 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin viuhkoa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäviuhkonviuhkoinolen viuhkonutolin viuhkonut
sinäviuhkotviuhkoitolet viuhkonutolit viuhkonut
hänviuhkooviuhkoion viuhkonutoli viuhkonut
meviuhkommeviuhkoimmeolemme viuhkoneetolimme viuhkoneet
teviuhkotteviuhkoitteolette viuhkoneetolitte viuhkoneet
heviuhkovatviuhkoivatovat viuhkoneetolivat viuhkoneet
passiiviviuhkotaanviuhkottiinon viuhkottuoli viuhkottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviuhkoisinolisin viuhkonut
sinäviuhkoisitolisit viuhkonut
hänviuhkoisiolisi viuhkonut
meviuhkoisimmeolisimme viuhkoneet
teviuhkoisitteolisitte viuhkoneet
heviuhkoisivatolisivat viuhkoneet
passiiviviuhkottaisiinolisi viuhkottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäviuhko—
hänviuhkokoonolkoon viuhkonut
meviuhkokaamme—
teviuhkokaa—
heviuhkokootolkoot viuhkoneet
passiiviviuhkottakoonolkoon viuhkottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviuhkonenlienen viuhkonut
sinäviuhkonetlienet viuhkonut
hänviuhkoneelienee viuhkonut
meviuhkonemmelienemme viuhkoneet
teviuhkonettelienette viuhkoneet
heviuhkonevatlienevät viuhkoneet
passiiviviuhkottaneenlienee viuhkottu

Infinitiivit

1. infinitiiviviuhkoa
1. inf. pitkä muotoviuhkoakseen
2. inf. inessiiviviuhkoessa
2. inf. inessiivi, passiiviviuhkottaessa
2. inf. instruktiiviviuhkoen
3. inf. inessiiviviuhkomassa
3. inf. elatiiviviuhkomasta
3. inf. illatiiviviuhkomaan
3. inf. adessiiviviuhkomalla
3. inf. abessiiviviuhkomatta
3. inf. instruktiiviviuhkoman
4. infinitiiviviuhkominen
5. infinitiiviviuhkomaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiviuhkova
Passiivin 1. partisiippiviuhkottava
Aktiivin 2. partisiippiviuhkonut
Passiivin 2. partisiippiviuhkottu
Agenttipartisiippiviuhkoma
Kieltopartisiippiviuhkomaton

Riimit

-iuhkoɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viuhkoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viuhkoa