viuh­ka

substantiivi/ˈʋiu̯hkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viuh-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. säleistä ja paperista tai kankaasta tehty, suppuun painuva esine, jolla leyhytellään ilmavirralla kasvoja
  2. onni, tuuri, flaksiKävipä viuhka.
  3. puukkomaisella terällä varustettu kyntöväline

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

"Kauanpa keisari viipyy", viimein hän virkkaa, — oi, kovin alkaa hän viuhkaansa värisytellä.
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Olin niin suuttuneena, että puraisin kappaleen viuhkastani, tietämättä, mitä tein; mutta en vieläkään sanonut mitään; heiluttelin vain viuhkaa löyhytellen itseäni.
— Samuel Richardson, Pamela naimisissa
Tomesoden kuvioaiheet ovat yleensä perinteisiä ja juhlavia: kukkia, viuhkoja, kurkia, pilviä, kilpikonnankuori -kuvioita ja niin edelleen.
— Wikipedia: Kimono

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viuhka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Istu vuoteen viereen ja sen sijaan löyhyttele viuhkaasi enemmän."
— Susan Coolidge, Mitä Katy teki
Pitkä norsunluinen viuhka, erinomaisen hienoa tekoa, makasi läheisellä pöydällä.
— Florence L. Barclay, Shenstonen rouva
Jo tulta tuiskii, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti...»
— Vilho Helanen, Sarastus
Vanha neiti leyhytteli viuhkaansa nopeammin ja hänen ulkoneva leukansa vavahteli.
— Georg Ebers, Pormestarin vaimo

Etymologia

1viuhka1 – (vilvoiteltaessa tai tulta viriteltäessä ja ylläpidettäessä käytettävä) huisku; meno, vauhti, vilske, kiire; into; onni, tuuri; viima, vinka

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
paikoin murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi

Onomat. sanoja, samaa alkuperää kuin s.v. viuhua mainitut sanat.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhkata ’heilua; viittoilla’, viuhkā ’liehua’
karjalaviuhkata ’heilauttaa, viuhuttaa, riuhtaista; vinkata’, viuhkoa ’viuhtoa, ryntäillä, vilistää; hosua, heilua; kiitää, tuiskuta’
lyydiviuhkuttada ’viuhtoa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2viuhka2 – kovapintaisen maan kynnön helpottamiseksi käytetty auraa muistuttava väline, jonka leikkaavana osana on pitkä puukkomainen terä

Vanhin tieto
1744
Levinneisyys
Satakunta Pohjois-Häme, osin Varsinais-Suomi
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

tähän kuulunevat myös ’(sian) torahammasta’ tarkoittavat sanat: suomi murt. (Viron Inkerinmaa) viuhka

Deskr. sana; väline lienee saanut nimensä torahammasta muistuttavasta terästään (vertaa viro murt. seanina, tsianõna ’vanhanmallinen aura; oikeastaan »siannenä»’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhka (mon. viuhkat, viuhat)
vatja(Lauri Kettusen aineistosta; mon.) viuhgad, (Must) viukka
virovihk (g. viha, vihi), vihv (g. vihvu), vihu (g. vihu), vivu (g. vivu), võhk (g. võha, võhu) (viro merk. myös ’ulkoneva, toisen hampaan päälle kasvanut (kulma)hammas’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.fan, luck, plume
  • ruotsiflax, solfjäder, rökfana, rökplym
  • saksaGlück (n), Fächer (m)
  • ranskachance (f), éventail (m)
  • esp.suerte (f), abanico (m)
  • italiaventaglio (m), sorte (f)
  • puolawachlarz

Englanninkieliset vastineet

  • fan
  • luck
  • plume

Esiintymistiheys

1 789 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
1.5
Aikakauslehdet
1.5
Wikipedia
2.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: viuhka 44 % · viuhkan 16 % · viuhkaa 11 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iuhkɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viuhka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viuhka