Asiasanasto.fi

voiminen

substantiivi

/ˈʋoi̯minen/

Johdettu sanasta: voida

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä voida

Etymologia

voida + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

"Hm, eipä meillä voiminen niin hyvä juuri ole, kun ei työt eikä toimet käy, kuten pitäisi, — emännän ohjaava käsi olisi ainakin tarpeen." Sitä sanoessaan hän katsahti taas Liisuun.

Theodolinda Hahnsson, Kotikuusen kuiskehia

Hän vääntäytyi kuitenkin koijaansa vasemmalle puolelle ja kääriytyi peitteeseen niin hyvin kuin voi ja se voiminen oli humalaiselle miehelle niin ja näin, sillä jaala heilui rajusti, kahden puolen ja nousi väliin ikäänkuin jyrkkään ylämäkeen, jolloinka jaalan runko narisi ja köydet viheltivät ja meri pauhasi kahden puolen ja heittäytyi jälleen rajusti vieläkin jyrkempään alamäkeen, sillä jaala purjehti täysin purjein kovaa sivumyötäistä.

Emil Elenius, Saaren seikkailija

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivivoiminen
Genetiivivoimisen
Partitiivivoimista
Essiivivoimisena
Translatiivivoimiseksi
Inessiivivoimisessa
Elatiivivoimisesta
Illatiivivoimiseen
Adessiivivoimisella
Ablatiivivoimiselta
Allatiivivoimiselle
Abessiivivoimisetta

Riimit

-oiminen

Kaikki riimit