voi­vut­taa

verbi/ˈʋoi̯ʋutːɑːˣ/
Jaa

Merkitys

(englanniksi)
  1. (transitive)to tire, to exhaust, to wear, to wilt

Esimerkkilauseet

Auringonsäteet voivuttivat hänet puolittaiseen horrokseen.
— Olli Karila, Ylämaan kultaa
Suloinen uupumus, pelastuminen jostakin hirvittävästä ja uusi hyvä turvallisuuden tunto voivuttivat hänet unentapaiseen horrokseen.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivivoivuttaa
Ind. prees. yks. 1.voivutan
Ind. imperf. yks. 3.voivutti
Kond. prees. yks. 3.voivuttaisi
Pot. prees. yks. 3.voivuttanee
Imperat. prees. yks. 3.voivuttakoon
Akt. 2. partisiippivoivuttanut
Pass. imperf.voivutettiin

Riimit

-oiʋutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet