Asiasanasto.fi

von­gun­tasubstantiivi

/ˈʋoŋːuntɑ/

Johdettu sanasta: vonkua

Merkitys

  1. 1.vonkuminen

Etymologia

vonkua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Eihän se ainakaan ollut hälytyssireenin vonguntaa.

Lauri Haarla, Liian vähän poikia

Luonnoton tyyneys oli jo loppunut, kaamea vongunta kuului ilmassa, vesijoukot laivan vierellä alkoivat kiehua ja kuohua ja nousta tuulen voimasta ylös ilmaan, koskien kasvoihimme kuin ruoskan iskut.

H. Rider Haggard, Maailman sydän

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivongunta
Genetiivivongunnan
Partitiivivonguntaa
Essiivivonguntana
Translatiivivongunnaksi
Inessiivivongunnassa
Elatiivivongunnasta
Illatiivivonguntaan
Adessiivivongunnalla
Ablatiivivongunnalta
Allatiivivongunnalle
Abessiivivongunnatta

Riimit

-oŋːuntɑ

Kaikki riimit