von­ku­a

verbi/ˈʋoŋkuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

von-ku-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. ulvoa (esim. tuuli); mankua, pyytää jatkuvasti

Esimerkkilauseet

Nyt on loppu tyyni tälleen, myrsky vonkuu, tuuli vinkuu, Itä suur' on noussut jälleen, sota soi ja nuolet sinkuu.
— Kössi Kaatra, Murroksessa
Aamulla oli Karijärvi lujassa jäässä, se vonkui ja valitti pakkasen käsissä, sillä hauras jää halkeili ristiin ja rastiin, ja aina kuului sen ulvonta, joka rakojen jatkuessa seurasi niitä järven yli.
— Kaarlo Hänninen, Kiveliön kuningas
Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Onni Gideonin havaijinkitara vonkui varhaisrockiakin.
— Wikipedia: Onni Gideon

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vonkua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana meistä metsään.
— Robert Louis Stevenson, Aarresaari
Rajuilma vonkuu nurkissa, ikäänkuin vanhalla Laukolla olisi viimeinen yö käsissä.
— Gustaf von Numers, Elinan surma

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
melko yleinen, ei Lounais-Suomi Vermlanti
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Onomat.-deskr. sanoja; vertaa vinka1, vinkua.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavonkuo ’vonkua’, vonkahtoa ’vongahtaa’, vonkeh ’vonkuminen, ulvonta’
lyydivoŋguda ’vonkua, voivotella, äänekkäästi valittaa, ähkiä (sairas)’, voŋgahtada ’vongahtaa’
vepsävoŋkta ’vonkua, parkua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

2 878 esiintymää · 1.1 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi G

Yleisimmät: vonkuu 37 % · vonkua 22 % · vonkumaan 18 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vonkua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävongunvonguinolen vonkunutolin vonkunut
sinävongutvonguitolet vonkunutolit vonkunut
hänvonkuuvonkuion vonkunutoli vonkunut
mevongummevonguimmeolemme vonkuneetolimme vonkuneet
tevonguttevonguitteolette vonkuneetolitte vonkuneet
hevonkuvatvonkuivatovat vonkuneetolivat vonkuneet
passiivivongutaanvonguttiinon vonguttuoli vonguttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävonkuisinolisin vonkunut
sinävonkuisitolisit vonkunut
hänvonkuisiolisi vonkunut
mevonkuisimmeolisimme vonkuneet
tevonkuisitteolisitte vonkuneet
hevonkuisivatolisivat vonkuneet
passiivivonguttaisiinolisi vonguttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävongu—
hänvonkukoonolkoon vonkunut
mevonkukaamme—
tevonkukaa—
hevonkukootolkoot vonkuneet
passiivivonguttakoonolkoon vonguttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävonkunenlienen vonkunut
sinävonkunetlienet vonkunut
hänvonkuneelienee vonkunut
mevonkunemmelienemme vonkuneet
tevonkunettelienette vonkuneet
hevonkunevatlienevät vonkuneet
passiivivonguttaneenlienee vonguttu

Infinitiivit

1. infinitiivivonkua
1. inf. pitkä muotovonkuakseen
2. inf. inessiivivonkuessa
2. inf. inessiivi, passiivivonguttaessa
2. inf. instruktiivivonkuen
3. inf. inessiivivonkumassa
3. inf. elatiivivonkumasta
3. inf. illatiivivonkumaan
3. inf. adessiivivonkumalla
3. inf. abessiivivonkumatta
3. inf. instruktiivivonkuman
4. infinitiivivonkuminen
5. infinitiivivonkumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivonkuva
Passiivin 1. partisiippivonguttava
Aktiivin 2. partisiippivonkunut
Passiivin 2. partisiippivonguttu
Agenttipartisiippivonkuma
Kieltopartisiippivonkumaton

Riimit

-oŋkuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vonkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vonkua