- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vuohi yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, vatja, viro
- suomivuohi
- balttilainenvertaa liettua ožỹs ’vuohipukki’, latvia āzis ’sama merkitys’, muinaispreussi wosee, liettua ožkà ’kuttu’
Linnunnimet suomi taivaanvuohi ’Gallinago gallinago’, inkeroinen taivasvōhi, vōhilintu, vatja taivazvoho, viro taevakits, ‑sikk (kits, sikk ’vuohi’), taevajäär (jäär ’pässi’), taevatall (tall ’pukki’) perustunevat omapohjaisesti luonnonilmiön havainnoimiseen (linnun soidinlennon alassyöksyssä pyrstösulkien synnyttämä ääni muistuttaa mäkätystä), kuten esimerkiksi myös liettua diẽvo ožỹs, latvia (murt.) dieva-āzis (liettua diẽvas, latvia dievs ’jumala’; katso taivas), nykysaksa Himmelsziege ’Gallinago gallinago’. Katso myös vohla.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vōhi ’(naaras)vuohi’ |
|---|---|
| vatja | voho ’kuttu; (Tsv myös) pukki’, (Must) mõhõmõõkka ’kurjenmiekka’ (m- ← v-) |
| viro | võhumõõk, Wied myös vohumõõk ’kurjenmiekka’ (viro *võht, *voht, g. võhu, vohu mahdollisesti ← suomi (partit.) vuohta) |
Samaa juurta olevia sanoja
- vuohi1510
- vuohenkukka
- ‑silmä
- vuokko1
Lainalähde: ← germaaninen *mēkja-, vertaa gootti meki (akk.), muinaisnorja mǽkir ’sama merkitys’, nykynorja mækje, fääri megja ’iiris’.
suomi → ruotsinsaame (LÖ) miäka, pohjoissaame miekˈke (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’miekka’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mēkka |
|---|---|
| karjala | miekka |
| vatja | mē̮kka |
| viro | mõõk ’miekka’, kure-, vohu-mõõk ’iiris’ |
| liivi | mē̮k, liivin länsimurre mīk, (vanh.) mǖk ’miekka’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- miekka1510
- miekkaheinä
- ‑ruoho