- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *mēkja-)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lainalähde: ← germaaninen *mēkja-, vertaa gootti meki (akk.), muinaisnorja mǽkir ’sama merkitys’, nykynorja mækje, fääri megja ’iiris’.
suomi → ruotsinsaame (LÖ) miäka, pohjoissaame miekˈke (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’miekka’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mēkka |
|---|---|
| karjala | miekka |
| vatja | mē̮kka |
| viro | mõõk ’miekka’, kure-, vohu-mõõk ’iiris’ |
| liivi | mē̮k, liivin länsimurre mīk, (vanh.) mǖk ’miekka’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- miekkaheinä
- ‑ruoho
- vuohenmiekka