miek­ka

substantiivi/ˈmie̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

miek-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 3 354. yleisin sana

Merkitykset

  1. pitkäteräinen ase, jossa on kahva ja joka on suunniteltu isku- tai pistolyöntejä vartenHuotra on miekan säilytyssuoja, joka peittää terän.
  2. (monikossa)yksi tarotkorttien maista

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Päästä Luoja, päästä luonto, Päästä päällinen Jumala, Päästä miehet miekkoinensa, Laivakunnat lastinensa, Suurilta sotatiloilta, Miesten murhalainehilta; Jou'u päästö päästämähän, Ahinko avoamahan, Yks' on päivä miehen päätä, 10 Tunti tukkoa urohon!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Tuhat tuttua tulevi, sata Herran sankaria ylähältä taivosesta, alahalta maanemosta, ne tuopi tulisen miekan parahalta paimenelta, väkäiseltä vartialta jonka kuu kärestä paistoi, päivä västistä valotti, tuhat vuorta poikki lyöpi.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Suosituimpia kuvioita olivat erilaisten kilven jakojen ja airutkuvioiden ohella leijona, kotka, lilja, risti, miekka ja monet helposti tunnistettavat esineet tai olennot.
— Wikipedia: Heraldiikka

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan miekka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kumpikin kouraisi jo miekkansa kahvaa, mutta herra de Montmorency ehätti väliin.
— Alexandre Dumas, Kreivin poika ja kuninkaan tytär
Amatfiah ja Theophilo juoksivat vastustamaan ryntääviä paljastetuilla miekoilla.
— J. B. Webb, Naomi eli Jerusalemin viimeiset päivät
Hän puki heti ylleen pyhän päättäväisyyden rintahaarniskan ja paljasti miekkansa.
— Florence L. Barclay, Valkoiset sisaret
Chauvelin veti toisen miekan tupesta ja tarkasteli sen ohutta, kiiltävää terää.
— Emmuska Orczy, Punaisen Neilikan kaksintaistelu

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *mēkja-)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lainalähde: ← germaaninen *mēkja-, vertaa gootti meki (akk.), muinaisnorja mǽkir ’sama merkitys’, nykynorja mækje, fääri megja ’iiris’.

suomi → ruotsinsaame (LÖ) miäka, pohjoissaame miekˈke (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’miekka’.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmēkka
karjalamiekka
vatjamē̮kka
viromõõk ’miekka’, kure-, vohu-mõõk ’iiris’
liivimē̮k, liivin länsimurre mīk, (vanh.) mǖk ’miekka’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • backswordyläkäsite
  • epee
  • fencing sword
  • blade
  • steel
  • sword

Esiintymistiheys

64 959 esiintymää · 24.7 / milj.

Suomi24
20.9
Sanomalehdet
9.4
Aikakauslehdet
9.3
Wikipedia
54.2
Reddit
13.1
Tekstitykset
74.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: miekka 34 % · miekan 20 % · miekalla 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iekːɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Miekka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/miekka