vuo­ren­juu­ri

substantiivi/ˈʋuo̯renˌjuːri/
Jaa

Yhdyssana: vuori + juuri

Merkitys

  1. (geologia) vuoren tai vuorijonon syvälle maanpinnan tason alapuolelle ulottuva osa.

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Nämä sanat huulillaan kulki hän rannalle päin ja astui vuorenjuurella odottelevaan laivaan.
— Verner von Heidenstam, Kansa ja sen kuninkaat
Harmaana ja kolkkona yleni se siinä kuin puoleksirappeutunut jättiläislinna vilja-, pellava- ja perunapeltojen keskeltä, jotka päivänpaisteisilla paikoilla peittivät vuorenjuurta.
— J. C. Heer, Vuoren erakko
Hirvi ilmaantui eteläisille Arktislle vuorenjuurilla Pohjois -Alaskan sisämaahan Bölling -kaudella, jolloin koivu ja haapa yleistyivät siitepölyissä.
— Wikipedia: Beringia

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivuorenjuuri
Genetiivivuorenjuuren
Partitiivivuorenjuurta
Essiivivuorenjuurena
Translatiivivuorenjuureksi
Inessiivivuorenjuuressa
Elatiivivuorenjuuresta
Illatiivivuorenjuureen
Adessiivivuorenjuurella
Ablatiivivuorenjuurelta
Allatiivivuorenjuurelle
Abessiivivuorenjuuretta

Riimit

-uːri

Kaikki riimit

Lähteet