vuorenjuuri
substantiivi/ˈʋuo̯renˌjuːri/vuo-ren-juu-ri (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
- (geologia) vuoren tai vuorijonon syvälle maanpinnan tason alapuolelle ulottuva osa.
Esimerkkilauseet
Kierrettyään vuorenjuuren he vaelsivat pitkien kenttien yli, joiden ruoho tuntui olevan valaskalanpartaa, sotkuista piikkivyyhteä, teräväpiikkistä ryteikköä, missä tietä täytyi raivata milloin kirveellä, milloin tulella.Leirimme on oikealla rannalla, lähellä Targo-gangrin majesteetillista vuorenjuurta.Sen elinpiiriä ovat kosteat, tiheämetsäiset vuorenjuuret ja muut subtrooppiset ja trooppiset esivuoret ja kosteat vuoristometsät, yleensä 600-2 200 metrin korkeudessa.Liittyvät sanat
Taivutustiedot
Taivutusluokka 26 (pieni)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uːri
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Vuorenjuuri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vuorenjuuri