vuo­ren­juu­ri

substantiivi/ˈʋuo̯renˌjuːri/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vuo-ren-juu-ri (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: vuori + juuri

Merkitys

  1. (geologia) vuoren tai vuorijonon syvälle maanpinnan tason alapuolelle ulottuva osa.

Esimerkkilauseet

Kierrettyään vuorenjuuren he vaelsivat pitkien kenttien yli, joiden ruoho tuntui olevan valaskalanpartaa, sotkuista piikkivyyhteä, teräväpiikkistä ryteikköä, missä tietä täytyi raivata milloin kirveellä, milloin tulella.
— Jules Verne, Kapteeni Grantia etsimässä
Leirimme on oikealla rannalla, lähellä Targo-gangrin majesteetillista vuorenjuurta.
— Sven Hedin, Transhimalaja II
Sen elinpiiriä ovat kosteat, tiheämetsäiset vuorenjuuret ja muut subtrooppiset ja trooppiset esivuoret ja kosteat vuoristometsät, yleensä 600-2  200 metrin korkeudessa.
— Wikipedia: Erakkohaukka

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːri

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vuorenjuuri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vuorenjuuri