yön­mus­ta

Yönmusta, tuuhea tukka varjosti säännöllisiä, sieviä piirteitä — lyhyttä, hienomuotoista nenää, pientä suuta ja ujostelevia, ilmeikkäitä, ruskeita silmiä, jotka olivat niitä siimestävien, kaartuvien, sysimustien ripsien veroiset.

Yönmustin lentimin vaeltaa korpit vain maan pintaa viistäen, taa taivaanrannan jäisen.

Nattsvarta rosor ("Yönmustat ruusut"), ISBN .