ään­te­le­mi­nen

substantiivi/ˈæːnteleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: äännellä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä äännellä

Etymologia

äännellä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Wihdoin, melkeen jo syvän yöllä tulivat he erään sangen korkian vuoren nyppylälle; sieltä kuului selkeästi karjain äänteleminen, joita ajettiin Seidorffiin Bauin kyliin, ja näitten kylien takaa äkkäsivät he laakson pohjalla Wahlstädtin järven, tyyneenä ja kirkkaana kuin peili.
— Alexandre Dumas, Kertomus Wilhelmi Tellistä ja Sveitsinmaan vapauttamisesta
Porstuasta jo kuului äitimuorin hätäilevä astunta ja äänteleminen: "kun nyt tuoni hevosparankin tappoi, muutama pöllö!" tuli muori tupaan huutaen vasten tavallisuuttaan, sillä hän puhui yleensä hyvin vitkaan.
— Santeri Alkio, Puukkojunkkarit

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviäänteleminen
Genetiiviääntelemisen
Partitiiviääntelemistä
Essiiviääntelemisenä
Translatiiviääntelemiseksi
Inessiiviääntelemisessä
Elatiiviääntelemisestä
Illatiiviääntelemiseen
Adessiiviääntelemisellä
Ablatiiviääntelemiseltä
Allatiiviääntelemiselle
Abessiiviääntelemisettä

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet