Niskavuoren Heta

NISKAVUOREN HETA

Kahdeksankuvaelmainen draamallinen kertomus

Kirj.

JUHANI TERVAPÄÄ [Hella Wuolijoki]

Jyväskylässä,
K, J. Gummerus Osakeyhtiö,
1953.

HENKILÖT:

HETA, Niskavuoren tytär
AKUSTI, hänen miehensä, entinen Niskavuoren renki
JAAKKO |
ALIINA | heidän lapsensa
KERTTU |
JUHANI, Niskavuoren isäntä, Hetan veli
LOVIISA, Niskavuoren emäntä
KUSTAAVA, Hetan nuorempi sisar
SANTERI LAMMENTAUSTA, isäntä
SIIPIRIKKO
MAANOJAN ROOPE
ANTTILAN MARI, Akustin äiti
VALLESMANNI
VALLESMANSKA
ROVASTI
RUUSTINNA
TOHTORI
KORINTERIN IITA
NIKKILÄN EMÄNTÄ
TORPPARI SALMINEN
TORPPARI JOKINEN
TORPPARI NIEMINEN
JANNE, kyytimies
MIKKO, kyytimies
PIIKALIKKA

Kuvaelmat:

I. Hetan ja Akustin häät. (Niskavuoren salissa viime vuosisadan

lopulla.)

II. Heta saapuu Muumäelle. (Muumäen tuvassa heti häitten jälkeen.)

III. Muumäki kasvaa. (Muumäen tuvassa 8 vuotta myöhemmin. )

IV. Uusi pytinki on valmis. (Muumäen salissa. Häistä on kuhmut 16

vuotta. )

V. Isäntien pojat menevät sotaan. (Muumäen salissa kansalaissodan

aikana.)

VI. Kartano ostettiin ja torpat erotettiin. (Muumäen salissa 20-luvun

alussa.)

VII. Kunnallisneuvos tekee kuolemaa. (Isännän huoneessa Muumäellä

vuoden kuluttua edellisestä.)

VIII. Akustin lopputili Hetan kanssa. (Isännän huoneessa pari viikkoa

myöhemmin.)

Ensimmäinen kuvaelma

I. Hetan ja Akustin häät.

Viime vuosisadan loppupuolella. Muutama vuosi on kulunut näytelmässä
»Niskavuoren nuori emäntä» esitetyistä tapahtumista. Niskavuoren
sali on samassa kunnossa kuin edellämainitussa näytelmässä.
Mahonkihuonekalut ovat paikoillaan keskellä huonetta, samoin peilit.
Ikkunoissa vain enemmän kukkia. Ikkunat ovat auki. Oikeatta juoksee
Heta sisään puettuna morsiuspukuun, harso käsivarrella. Hakee tukea
tuolin nojasta, voivottelee.

HETA (itsekseen.)

Anna mulle voimia, anna mulle voimia...

IITA (tulee sisään vesimuki kädessä Hetalle.)

Heta jois vähän kylmää vettä, ehkä tulee parempi olla.

HETA (juo.)

Ei mua mikään vaivaa. Oli niin kuuma kirkossa ja tuvassa, Anna vielä
vettä!

IITA

Herrajee! Heta menisi nyt pitkäkseen. Käskenkö minä emännän tänne, tai
Akustin?

    (Kustaava tulee.)

HETA (juoksee vasemmalle.)

Ei saa kukaan tulla. Ei mua mikään vaivaa.

KUSTAAVA

Mitä nyt? Mitäs hän niin äkkiä pöydästä pois hyökkäsi?

IITA

Voi pahoin!

KUSTAAVA

Arvasinhan minä. Tarvitsiko näin komeita häitä pitää, kun asiat kerran
ovat sillä lailla. Väkeä melkein yhtä paljon kuin minun häissäni.

IITA

Eihän toki, kyllä Kustaavan häät olivat komeammat. Ei niin komeita
häitä ole ollut koko pitäjässä miesmuistiin. Kun vallesmanska
sanoi, että ne olivat aivan ylhäiset häät. Voi herrajee, kun ihan
herrassyötinkikin minua tanssitti.

KUSTAAVA (nauraen.)

No no, Iita. Vallesmanska taisi olla vähän liikutettu koska aamuyöstä
vieraille rattaille tuppasi, niin että meidän Ville hänet sylissään
pois kantoi.

IITA

Voi herrajee, kyllä Kustaavan kelpaa, kun Mattila on yhtä komea talo
kuin Niskavuorikin. Mutta Heta-raukka kun joutuu... mökkiin...

KUSTAAVA

Oli Hetallakin aikoinaan sulhanen joka sormenpäässä.

IITA (hiljaa.)

Huomasikos Kustaava kuinka se fluurinsa repi kun Akusti sen rattailta
nosti ja kuinka se tiuskasi Akustille, ja voi herramunjee, kyllä se on
sellainen merkki, että...

LOVIISA (tulee oikealta.)

Missä Heta on? Akusti istuu kuin neuloilla. Ja mitäs Iita täällä
keikkuu. Kuka siellä rusinasoppaa tarjoo?

IITA

Voi herrajee, kun jäin Mattilan emännän kanssa suustani kiinni.

    (Juoksee oikealle.)

KUSTAAVA

Heta on makuuhuoneessa. Älä mene sinne. Se voi pahoin. Kyllä tästä
vielä soppa tulee. Kyllä minä sen jo arvasin.

LOVIISA

Kustaava, ole ihmisiksi. Näithän kuinka sen on vaikeata. Kyllä hän
on koettanut hillitä itseänsä... Oli jo kirkossakin kovin kalpea ja
ruokapöydässä koko ajan syljeskeli ruokaliinaansa ja koetti kumminkin
jutella ihmisten kanssa.

KUSTAAVA

Ja tarvitsiko tällaisia häitä pitää? Myrteissä ja harsoissa komeilee.
Kyllä ihmiset kumminkin arvaavat.

LOVIISA

Eihän Hetalle mitään voi. Ja täytyyhän se saada kunnialla kotoa. Koeta
nyt sinäkin parastasi.

KUSTAAVA

En minä jaksa tällaista katsella. Juhani osti heille Muumäen talon!
Ville sanoi, että se on neljäsataa tynnyrin alaa, mutta onko Heta edes
kertaakaan kiittänyt Juhania ja sinua? Minulle Heta sanoi, että hänet
kuskataan Niskavuorelta ihan kurjaan hökkeliin.

LOVIISA

Pytinkihän on huono. Tunnethan sinä Hetan.

KUSTAAVA

Kyllä se nyt tämän talon on putsannut. Kuulemma kaikki mummun
pellavaiset lakanatkin on vienyt, niinkuin eivät Muumäelle ne
rohtimiset olisi kelvanneet. Ja sitten ne hantuukit, jotka mummu
sinulle tarkoitti. Eipäs vaan minulta vienyt mitään, paitsi sen
hopeisen sokeriskoolin, jonka mummu oli minulle luvannut.

LOVIISA

Älä viitsi, Kustaava. Kyllä minä annan mitä vaan, kun saan hänet
riidatta pois. Tiedäthän, mikä taakka hän minulle on ollut.

KUSTAAVA

Tiedän minä — ja — ja — muuten, Loviisa, näitkös kuinka Lammentaustan
Santeri tanssi vain sen korean morsiamensa kanssa. Ja kyllä se Esteri
onkin korea!

LOVIISA

Niin on.

KUSTAAVA (sävyä vaihtaen.)

Kuka Lammentaustan Santerin häihin kutsui? Minusta se on kiusallista.

LOVIISA

Kaikkipas sinusta nyt on kiusallista. Juhani kutsui. Kun Esteri joka
tapauksessa oli kutsuttava, niin Juhani meinasi, että vähemmän puheita
tulee jos Santerikin kutsutaan, vaikka Heta raivosikin.

KUSTAAVA

Tietäähän sen. Minua inhottaa se Santeri, mokomakin Lemminkäinen. Minun
häitteni aikaan se vielä oli Hetan kanssa muhinoissa. Että kehtasikin
tulla.

LOVIISA

Ehkä Lammentaustassakin ajateltiin, että varmempaa on tulla kuin
tulematta jättää.

KUSTAAVA

Kuule, minua vaivaa niin kovasti — (hiljakseen.) onkos se lapsi edes
Akustin?

LOVIISA

Jumaliste, ole vaiti, ettet halaistua sanaa sano edes miehellesikään.
Akusti on miesten mies, kai hän tietää mitä tekee. Muista, Kustaava,
ettet itsellesikään tuollaista hengähdä. Kyllä Hetalla jo näinkin on
tarpeeksi kärsimistä.

    (Heta tulee vasemmalta.)

LOVIISA

Joko sinä voit paremmin, Heta?

HETA

Mitä te minua vahtaatte? Kyllä minä hyvin voin. Kaikki nyt perässäni
juoksette. Oli vain niin kuuma pöydässä.

KUSTAAVA

Älä sinä meille vikuroi. Kyllä kai me sen arvaamme, mikä sinua vaivaa.
Ja arvaa sen muutkin.

LOVIISA

Kustaava! (Hetalle.) Ei sitä kukaan arvaa. Vähänkös sitä morsiamet
pahoin voivat sellaisen rasituksen jälkeen. Istu tänne, Heta.
(Kustaavalle.) Sinä saat lähteä vieraitten luo.

HETA

Vai arvasitte te. Arvatkaa vaan. Eikä se kai ollut vaikeata arvatakaan.
Luuletteko te, että minä muuten olisin mennyt rengin kanssa naimisiin?

    (Akusti on tullut sisään ja on kuullut Hetan sanat.)

KUSTAAVA (kiljahtaen.)

Akusti!

    (Juoksee ulos.)

LOVIISA

Mitä sinä nyt tuollaisia puhut.

HETA

Kyllä Akusti sen tietää.

AKUSTI

Kyllä minä sen tiedän. Eihän Niskavuoren Heta muuten tällaista
renkipoikaa olisi ottanut. (Hymyillen.) Mutta kun sinä minut nyt
kerran otit, niin kyllä minä sinut hyvänä pidän, sen kun tällainen
renkipoika jaksaa. Minunhan tässä hyvin kävi. Eikös niin, Heta?
(Astuu Hetan luo ja asettaa kätensä tämän vyötärölle.) Kävi niin
hyvin että päästit minut viereesi.

HETA (hymähtäen.)

Muista se kans'. (Loviisalle.) Älkää te minun puolestani päivitelkö,
kyllä minä itse elämäni hoidan.

    (Lähtee oikealle.)

LOVIISA

Voi, Akusti, kyllä sinä ristin olet itsellesi ottanut.

AKUSTI

Mitäs tässä, hyvinhän minun on käynyt. Saan talon ja talon tyttären ja
poikakin on tulossa. Ja kaksi tervettä käsivartta minulla on. Ehkä minä
ne ristit jaksan kantaa. En koskaan unohda, kuinka hyvä emäntä on ollut
minulle, ja isäntä.

LOVIISA

Akusti sanoisi vihdoinkin Loviisa ja Juhani, kun kerran sukua ollaan.
Ja muista Akusti, että tulet tänne jos apua tarvitset. Kyllä sinä oikea
mies olet.

AKUSTI

Vaikk'ei ole punaista penniä taskussa. Eihän sellainen ole mies eikä
mikään. Kaikki minä teidän hyvyydestänne ja armostanne saan.

LOVIISA

Älä tuollaisia puhu, Hetan perintöähän kaikki on. Muuten ajattelin
minä sanoa sinulle: meillä on vähän niinkuin yhteinen kohtalo. Olemme
molemmat joutuneet niskavuorelaisia palvelemaan. Vähän niinkuin ristin
alle. Ei se helppoa ole, mutta kai sitä jollakin tavalla pärjää. Kun
sitä hommaa on niin paljon niinkuin sinullakin Muumäellä.

AKUSTI

Kas, Loviisa, tuota, kun minä aina olen toivonut sitä omaa maalappusta,
vaikkei olisi kuin nyrkinkokoinen... Kyllä minä parhaani yritän, ettei
Hetankaan tarvitsisi katua. Kyllä minä ne Muumäen nurkat kohennan.

LOVIISA

Näinhän meidät on pantu nurkkia kohentelemaan ja Jumala meitä auttakoon.

AKUSTI (kauas katsoen.)

Älköönkä johdattako meitä kiusaukseen.

    (Nikkilän emäntä tulee oikealta Iitan johtamana.)

IITA

Käykää sisään vaan, Nikkilän emäntä. Täällä on niin fiiniä että.
(Huomaa Loviisan ja Akustin.) Ai, herrajee, minä kun meinasin
näyttää salia Nikkilän emännälle.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Ja sulhaspoika täällä kävelee vaan, ja morsian siellä yksin istuu
rovastin vieressä. Kyllä Akustin kelpas kun pääsi Niskavuoren vävyksi.
Senhän meiän isävainaakin sanoi, että paras renki se Akusti Nikkilässä
oli. Mutta kuka olisi uskonut, että Akustia noin ylennetään rovastin ja
Niskavuoren isännän viereen istumaan.

AKUSTI

Niinhän se on, tuotanoin. Toisia ylennetään tässä maailmassa ja toisia
alennetaan.

KUSTAAVA (tulee.)

Akusti! Loviisa! Tulkaa nyt pian. Rovasti meinaa puhetta pitää. Ja
Juhanikin on yskäissyt moneen kertaan.

AKUSTI

Voi, voi. Kun tästä pääsisi hissukseen ovenrakoon,

KUSTAAVA

Ei mihinkään ovenrakoon, pöydän päähän vain Hetan viereen. Varo, ettet
saa selkääsi Hetalta.

AKUSTI (nauraen.)

Tuota noin, Kustaava, ei se sentään raaskitte mua niin kuransata.

    (Loviisa, Akusti ja Kustaava poistuvat.)

NIKKILÄN EMÄNTÄ (Iitalle.)

Jäädäänkö me tänne, siellä on väkeä niin hirveästi. Ollaan tässä vaan
herrasväkeä. Istu sinäkin, Iita.

IITA

Herrajee, en minä uskalla.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Katsos tuota hienoa pöytäliinaa. Onko se silkkiä vai samettia?

    (Tunnustelee sormillaan.)

IITA

Rokaatia se on. Sellaista kun on keisarienkin linnassa.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Kyllä sitä Niskavuorella nyt komeillaan. Kai Juhania sapettaa, että
täytyy sisar naittaa trenkimiehelle.

IITA (hiljaa.)

Kun ei parempaa saanut. Ei Lammentaustan Santeri sitä huolinut.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Tyhjä arkku oli miehellä selässä ja meiän Kallen rikkinäiset lapikkaat
jalassa kun meiltä lähti. Mutta nyt on talollinen kun talollinen.

IITA

Herrajee! Ja Heta kun levittelee kaikille ihmisille, ettei Akusti
muka niin tyhjä olekaan. Että sillä on suuret säästöt ja perintörahat
arkussa. Voi, voi herrajee, kun siitä arkusta on niin paljon kohistu.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Älä nyt! Missä se on?

IITA

Katsokaa nyt itsekin. (Iita lähtee isännän huoneen ovelle.) Voi, voi,
mitä se isäntäkin ajatteli, kun Akusti käskettiin isännän huoneeseen
nukkumaan. On nyt mukamas Muumäen isäntä, eikä enää trenki.

    (Nikkilän emäntä seuraa Iitan perässä ja kurkistaa
    isännän huoneeseen.)

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Sama vanha trengin arkku se on. Meillä hän sen timprasi ja Siionin
seppä siihen lukon takoi. Tavallisia trengin kimpsuja siellä vaan on.

IITA (Kuuntelee.)

Herrajee, nyt taitaa herrasväki tulla.

    (Heta on tullut sisään jylhänä.)

HETA

Iita lähtisi Mantan kanssa pakkaamaan tyynyjäni ja peitteitäni ja ne
muorin raanut otetaan aitasta. Ettei vaan mitään unohtuisi.

IITA

Kyllä, emäntä, kyllä.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Kyllä Hetalla tavaraa piisaa. Me tässä ihailtiin tuota Akustin arkkua.
Sanoin minä Lammentaustan Henriikalle, että voi kun Hetasta ei tullut
heille miniää.

HETA

Kyllä Huovilan Esteristä Lammentaustaan rikas ja komea miniä tulee.

IITA (silmää vilkuttaen.)

Tulkaa nyt mukaan häälahjoja katsomaan.

    (Heta ei katsele Nikkilän emäntään päin. Emäntä hiipii ulos
    yhdessä Iitan kanssa. Ovi avautuu ja sisään tulee Lammentaustan
    Santeri, joka pysähtyy ovelle.)

SANTERI (pitäen ovenrivasta kiinni.)

Heta, minä tahtoisin puhua sinun kanssasi.

HETA

Minulla ei ole mitään puhumista Lammentaustan isännälle. Meidän puheet
on puhuttu.

SANTERI

Heta, tuota noin, voitko antaa minulle anteeksi?

HETA

Mitä minulla olisi anteeksi antamista? Ryypytkö päässäsi kummittelevat.

SANTERI

En minä sille mitään voi, että rupesin pitämään Esteristä. Sellaisia me
miehet olemme.

HETA

Olkaa mitä olette. Minulla ei ole mitään tekemistä Lammentaustan
isännän rakastumisten kanssa. Rakastu kehenkä haluat ja mahdollisimman
rikkaaseen.

SANTERI

Kuule, Heta. Akusti on reilu mies. On niin ikävä sitä pettää.

HETA

Mitä sinä hourit?

SANTERI

Et taida mua tunteakaan, enkä sun vieressäsi ollutkaan — en
ereyksessäkään.

HETA

Enkä tunne. Tuollaisesta puheesta lyödään vasten naamaa.

SANTERI

Tuntuu aivan kuin sydämeni olisi saastainen ja omatunto kuin tunkio.
Minä en tahtoisi pettää reilua miestä.

HETA

Juoruja en anteeksi anna. Ei Niskavuoren tyttäristä rankaisematta
hourita. Eikö olisi parasta, että Lammentaustan isäntä lähtisi
Esterinsä luokse.

SANTERI

Kyllä sinä olet kova. Minä tahdoin puhua kanssasi ihmisiksi.

HETA

Vai ihmisiksi. Kuuletkos Santeri: Trengin lasta minä siipieni alla
kannan. Ja nyt ulos!

    (Santeri poistuu. Heta kaatuu tuolille kouristuksissa ja iskee
    sitten nyrkillä pöytään. Juo ahneesti vettä pöydällä olevasta
    lasista.)

JUHANI (tulee sisään ruustinnan, vallesmanskan ja rovastin kanssa.
Nikkilän emäntä ja isännät seuraavat.)

Täällähän Heta on. Olkaa hyvä, ruustinna ja herrassönskä. Tehkää hyvin,
tohtorinna ja apteekarska, täällä on vilpoisempaa. Tänne, rovasti ja
Nikkilän emäntä.

RUUSTINNA

Mutta morsian tänne kunniapaikalle.

    (Heta istuutuu sohvalle.)

JUHANI

Entäs sulhanen? Tänne morsiamen viereen.

    (Akusti on livahtanut sisääntulleitten isäntien joukkoon
    ovenpieleen.)

HETA

Antaa hänen olla. Istukaa vaan tänne, herrassönskä.

IITA (tulee ja tarjoaa kahvia.)

Var så guu!

JUHANI

Lähdetään me miehet tuonne minun puolelleni, minulla on siellä vähän
väkevämpää mehua.

    (Miehet sekä rovasti siirtyvät oikealle Juhanin huoneeseen
    päin. Akusti yrittää livahtaa ulos.)

JUHANI

Minnekä sinä meinaat? Tule tänne vaan isäntien joukkoon kun itsekin
isäntä olet.

AKUSTI

Tuota, meinasin mennä katsomaan sitä Virkkua, joko sitä ruvetaan
niinkuin valjastamaan. Oli tässä meininki niinkuin lähteä kotiapäin
Hetan kanssa.

HETA

Johan sitä on ruvettava kohta säälimään matkalle ennenkuin tulee aivan
pimeätä.

JUHANI

Ei sitä nyt sentään noin vaan häätalosta lähdetä.

    (Vie Akustin kamariin.)

LOVIISA

Vielähän tässä on puheitakin pitämättä. Eihän Juhani ole vielä puhunut
muuta kuin kerran.

KUSTAAVA

Ja minunkin häissäni Juhani puhui kolme kertaa.

VALLESMANSKA

Juu, pelkästä hyvästä mielestä, että vihdoinkin pääsi Kustaavasta.

NIKKILÄN EMÄNTÄ (hiljaa vallesmanskalle.)

Kai nyt olisi syytä puhua ainakin kymmenen kertaa kun Hetasta pääsevät.

    (Nauravat.)

VALLESMANNI

Eikä morsian ole vielä minunkaan kanssani tanssinut. Saanko pyytää.

HETA

Minulla on kova päänsärky kun on tullut valvottua, meinasin aivan
pyörtyä kirkossa. Eikä se suinkaan parane tanssimisesta.

KUSTAAVA (vallesmannille.)

Heta on tanssinsa tanssinut, lähdetään me. Tule sinäkin, Loviisa.

    (Vetävät Loviisan mukanaan. Saliin jäävät vain Heta,
    ruustinna ja vallesmanska sekä Nikkilän emäntä.)

RUUSTINNA

Rakkaalle Hetalle alkaa nyt raskas aika emäntänä uudessa talossa.

HETA

Niin, kun kaikki irtaimistokin täytyy hankkia.

RUUSTINNA

Onko se Muumäki isokin talo?

HETA

Onhan siinä yli 400 tynnyrinalaa.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Mutta rakennuksista ei ole tietoa. Onko Heta itse käynytkään siellä?

HETA

En ole. Kun talo ostettiin vasta muutama viikko sitten ja Akusti ei
tahtonut, että kävisin siellä ennen kuin paikkoja on vähän kunnostettu.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Kas kun ei vanha Anttilan Mari, se Akustin äiti, ole häissä.

HETA

Hän on siellä Muumäellä taloa kunnostamassa.

RUUSTINNA

Kyllä minä vanhan Marin tunnen. Onhan se kirkonkylässäkin barmurskana
ollut. Heta-emännällä on sitten apua tiedossa ihan kotona.

HETA (kiusaantuneena.)

On kai.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Mari taitaakin olla ainoa irtain, minkä Akusti taloon tuo.

HETA

Onhan heillä toki säästönsäkin. Ja Akustilla rikkaita sukulaisia
Längelmäeltä.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Vai niin. Kas kun en minä ole kuullutkaan.

HETA (alkaa kehua.)

Ehkäpä hän perii vielä yhtä ja toista.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Heta meinaa niinkuin entinen emäntä, että meillä on kymmenen hevosta ja
yhdennellätoista leipiä uuniin ajetaan.

RUUSTINNA (ei käsitä.)

No kyllä Hetan elämä sitten järjestyy.

HETA (ei ole kuulevinaan Nikkilän emäntää.)

Onhan tietysti vähän vaikeuksia alussa, kun täytyy rakentaa uusi
pytinki ja navetta. (Katkerasti hymähtäen.) Tietäähän sen minkälaista
se on, kun Niskavuoren rusthollista entiseen torppaan lähtee.
(Loviisa ja Kustaava palaavat.)

LOVIISA

No noh, Heta.

HETA

Vaikka voi sitä torpastakin vielä talo tulla. (Nieleskelee. Korinterin
Iita tulee ja viittailee.) Ja nyt meidän on ruvettava lähtemään. (Huutaa
Juhanin huoneesseen päin.) Akusti, Akusti!

    (Akusti tulee Juhanin huoneesta, hänen perässään Juhani
    ja muutkin miehet.)

AKUSTI

Mitä nyt?

HETA

Hevoset ovat valmiit, aletaan lähteä.

JUHANI

Älä nyt. Me tässä opetamme Akustille isäntien otteita ja maistellaan
hiukkasen.

HETA

Akusti, nyt me lähdemme ja heti.

LOVIISA

Heta, ole nyt järkevä. Vielähän tässä piti kahvetta juotaman ja...

KUSTAAVA

Ja tanssattaman.

HETA

Tanssikaa vaan, me lähdemme.

RUUSTINNA

Mutta rakas Heta, kuka nyt noin aikaisin häistään lähtee!

HETA

Ruustinna hyvä, minulla ei ole täällä enää mitään tekemistä. Akusti,
mennään!

AKUSTI

No, voi voi, Heta, tässä olisi vielä vähän lystiäkin.

JUHANI

Kerranhan sitä häitä vietetään. Älä nyt heti rupea tuota Akustia
komentamaan.

HETA

Akusti, me lähdetään nyt.

AKUSTI

No tuota, tuota, kun lähdetään, niin lähdetään.

HETA (lähtee Loviisan huoneen ovelle.)

Iita tulisi harsoani pois ottamaan.

KUSTAAVA

Kyllä me Iitan kanssa tullaan sinua auttamaan. (Olkapäitään
kohauttaen Loviisalle.) Antaa mennä.

    (Akusti lähtee hymähtäen oikealle.)

LOVIISA

Niin, Heta on Heta, mitä sille voi.

KUSTAAVA (on vasemmalle lähdössä, mutta tulee takaisin ja sanoo
hiljakseen.)

Arvasinhan minä. Heta on nyt järjestänyt sellaisen lähdön
Niskavuorelta, että siitä miesmuistiin tullaan puhumaan. Kyllä kohta
näette.

LOVIISA

Kustaava, ole vaiti.

KUSTAAVA (ovelta.)

Kyllä näette mitä kaikkea sinne hevoselle vielä lastataan.

RUUSTINNA

Muumäen emännällä on hieman itsevaltias luonne.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Arvaahan sen, vaikeatahan sitä on talosta lähteä kun on täällä melkein
elinikänsä emännyyttä pitänyt. Kyllä Loviisan elämä nyt paljon
helpottuu.

LOVIISA

Mitä turhia. Ei Heta niin häijy ole kuin miltä näyttää. Anteeksi, jos
minäkin lähtisin tästä Hetaa säälimään.

VALLESMANSKA (Nikkilän emännälle.)

Kuinka se niin sattuikaan, että Heta-rouva rakastui niin enkkeli
mieheen. Eikö löytynyt talollisia sulhasia?

NIKKILÄN EMÄNTÄ (hiljaa.)

No kun ensin oli se ylpeys niin suuri, ettei ollut ketään tarpeeksi
hyvää ja sitten vihdoin täytyi ottaa minkä vaan sai.

    (Heta tulee oikealta mustassa puvussa ja musta silkkiliina
    päässään. Hänen perässään Kustaava, Loviisa ja Korinterin Iita.
    Hetalla on saali käsivarrellaan. Palvelijat kantavat vanhanaikaisia
    matkalaukkuja ja peitteitä ulos. Akusti tulee oikealta, hänen
    mukanaan enemmän isäntiä ja Juhanin mukana rovasti.)

HETA (Akustille.)

Joko sinun tavarasi on kannettu ulos?

AKUSTI

Tuota, tuota, onhan ne.

HETA

Entäs sinun arkkusi?

AKUSTI

Tuota noin, se on vielä isännän, tuota noin, Juhanin huoneessa.

    (Mikko on tullut sisään.)

HETA (Mikolle.)

Hakekaa arkku Juhanin huoneesta ja pysy sinä, Mikko, siellä arkun
vieressä kunnes tullaan. (Kääntyy huoneeseen päin.) Kun siellä on
kaikki hopeat ja Akustin rahat. (Mikko ja Nikkilän isäntä vievät
arkkua salin lävitse oikealle.) Ja muistakaa, että panette sen
meidän kääseihin istuimen alle. (Kääntyy Juhanin puoleen.) Kuka sitä
toista hevosta tulee ajamaan?

JUHANI

Pikku-Mikko. Mutta olisihan täältä häävieraitakin lähtenyt teitä
saattamaan, kun ette noin äkkiä lähtisi.

HETA

Kenenkään ei tarvitse tulla, eikä ketään Muumäelle käsketä ennen kuin
uusi pytinki on valmis, että sen tiedätte, Niskavuoren väki.

AKUSTI

Mitä sinä nyt, tuota noin, Heta. Kyllä passaa tulla milloin vaan. Onhan
siinä vanhassakin pytingissä katto päällä.

HETA

Aika tavalla kallellaan se kuuluu olevan. Hyvästi sitten, Juhani, ja
kiitos kaikesta.

    (Pyyhkii silmiään.)

JUHANI

Voi hyvin, Heta, ja onneksi olkoon uudessa kodissasi. Näin sitä sitten
tämän polven viimeinen Niskavuoren tytär talosta lähtee, mutta en minä
ole huolissani sinusta, sillä hyvän miehen sinä sait. Ja sinulle,
Akusti, minä sanon: pidä hyvänä sisareni äläkä välitä, vaikka hän
joskus onkin hieman krouvinpuoleinen käytökseltään. Töitä hänkin osaa
tehdä.

    (Antaa kättä Akustille.)

AKUSTI

Kiitos nyt, isäntä, kaikesta.

HETA (sävähtäen.)

Ei Juhani sinulle enää isäntä ole. Itsekin olet isäntä.

AKUSTI

Tuota, mitä sinä nyt, Heta. Tottumuksesta sitä erehtyy.

HETA

Hyvästi, Loviisa. Ole nyt mielissäsi kun minusta vihdoinkin pääset.
Vaikken minä Niskavuoren emäntiä kadehdi (Silmiään pyyhkien.)
Hyvin sinä kyllä äitini paikan täytät.

LOVIISA (halaa Hetaa.)

Kiitoksia opastuksistasi.

    (Heta riuhtaisee itsensä irti.)

HETA

Hyvästi, ruustinna, ja hyvästi, rovasti.

ROVASTI

Jumala siunatkoon sinua, Heta Niskavuori, Muumäen emäntä. Jumalan
siunauksella aloitat sinä nyt uutta elämääsi Muumäellä. Toivotan
sinulle nöyrää ja kiitollista sydäntä.

HETA

Kuulkaa, rovasti, vaikka kaikki minua nyt nöyryyttävät, ei sentään
Jumalan pidä minua nöyryttää.

RUUSTINNA

Heta kulta, mitä sinä puhut!

ROVASTI

Sinä olet aina ollut ylpeä Herran edessä, Heta. Minä tulen rukoilemaan
puolestasi, että Jumala antaisi sinulle nöyrän sydämen.

HETA

Rukoilkaa vaan, rovasti, kyllä minun sydämeni puolesta kannattaakin
rukoilla... mutta nöyryyttä siihen ei tule.

AKUSTI

Tuota, tuota noin. Rovasti, eihän tuo Heta mitään pahaa meinaa. Se on
vain vähän äkäinen tässä lähtötouhuissa.

RUUSTINNA

Kyllä sen ymmärtää.

    (Heta antaa muillekin kättä. Yleinen kiusallinen hiljaisuus.
    Joku alkaa laulaa: »Sä kasvoit neito kaunoinen...» Sitten Heta
    lähtee ja hänen perässään kaikki muut. Iita ja palvelijat
    juoksevat ikkunaan.)

IITA (nyyhkyttäen.)

Herrajee, kyllä on varmasti ikävä lähteä isänsä kodista tuollaisen
renkitolvanan kanssa.

PIIKALIKKA

Kattos kun Akusti nostaa sen kääseihin. Kas kun tälläilee sen hameen
liepeitä. Kyllä se Akusti sitä nyt passaa.

IITA

Ja siellähän se arkkukin nyt on. Se kaiken maailman arkku, jota se Heta
niin vahtasi.

PIIKALIKKA

Kyllä se täältä kaiken vei mitä ikinä irti sai.

IITA

Herrajee, sen mankelituukinkin se eilen vaateaitasta vei, eikä nuori
emäntä sanonut mitään.

PIIKALIKKA

No, nyt ne lähtee.

IITA

Herrajee, eipäs lähdekään. Mitä nyt? Akusti nostaa Hetan taas alas
rattailta. Eikö se meinaakaan vielä lähteä? Herrajee, nyt se juoksee
vielä tänne sisään!

    (Heta tulee sisään, hänen takanaan Loviisa.)

LOVIISA

Mikä sinulta nyt unohtui?

HETA (hyökkää piirongille.)

Nuo kynttilänjalat meinasivat jäädä.

LOVIISA

Mitkä kynttilänjalat?

HETA (ottaa kynttilänjalat ja rupeaa käärimään niitä sanomalehteen. )

Mummuhan ne minulle lupasi. Olin aivan unohtaa.

LOVIISA (puree huultaan.)

Juhani sanoi, että ne jäävät taloon.

HETA

Mikä mun on, se on mun ja mukaan ne viedään. Ja kiinanruusunikin.

    (Ottaa ikkunalta kukkaruukun.)

LOVIISA

Olisithan sinä ne voinut myöhemminkin hakea.

HETA

En minä omiani mihinkään jätä. Mikä sun on, se on sun ja mikä mun on,
on mun.

    (Lähtee ulos.)

LOVIISA (naurahtaa kiusaantuneesti.)

Ja mikä mun on, sekin on sun.

    Väliverho

Toinen kuvaelma

II. Heta saapuu Muumäelle.

Pimeä, köyhä tupa. Ikkunan alla pöytä ja pari penkkiä. Vasemmalla
muurin luona saavi ja hylly, jossa on talouskaluja. Oikealla vanhan
Marin sänky ja muurin vieressä joitakin laatikoita. Vanha Mari istuu
sängyn laidalla. Siipirikko, noin 15-vuotias ontuva tyttö, keittää
kahvia muurin luona. Penkillä istuu Siipirikon isä, Maanojan Roope.

ROOPE

Minä sanoin jo Mantalle, että kyllä Akusti siksi tarkka poika on, että
se vielä isäntänä kuolee. Aamusta varhain ja yöhön myöhäseen se aina on
raatanut. Ja olihan se mukava, kun teidätkin oitis tänne haki niin pian
kun oman talon sai. Ei jättänyt äiteänsä vieraitten nurkkiin.

VANHA MARI.

Akusti meinasi, että olisin nuorelle emännälle avuksi, mutta
enhän minä taida jaksaa.

    (Yrittää nousta ylös.)

SIIPIRIKKO

Täti istuu vaan. Kyllä minä lehmät lypsän.

VANHA MARI

Hukassahan minä olisin ollut ilman tuota likkaa.

ROOPE

Kyllä se raukka yrittää sen kun raajarikko jaksaa.

VANHA MARI

Missä sinä, Roope, nyt työssä olet?

ROOPE

Päiväläisenä minä vaan oon Huovilassa.

VANHA MARI

Kuules, Siipirikko, hae tuosta lootasta kuppeja ja porstuan kaapissa
taitaa olla leipää ja kahvemaitoa.

SIIPIRIKKO

Kyllä minä haen.

    (Menee porstuaan.)

ROOPE

Kas kun eivät käskeneet teittiä häihin.

MARI

Mitäs minä kivulloinen ihminen siellä olisin tehnyt.

SIIPIRIKKO (palaa.)

Tulevat, tulevat tuolla Kantolan takana. Akusti ajaa niin kovaa ja
nuori emäntä istuu vieressä ja kahdella hevosella kapioita perässä
tuodaan.

MARI (hätääntyneenä.)

Voi, pitäisihän minunkin tässä jotain hosua. Kuule, Siipirikko, katso
kiehuuko se kahvi ja pullaakin pitää panna pöytään. Voi, hyvät ihmiset,
eihän täällä ole mikään niinkuin pitäisi. Mitä Akusti nyt sanoo! Mitäs
minun nyt pitäisi oikein tehdä, enhän minä vanha ihminen osaa tässä
mitään. Ja Akusti sanoi että minunkin pitäisi miniääni palvella...

ROOPE

Älkää hätäilkö, kai nuori emäntä itse tietää mitä tahtoo. Eihän se
mitään kelpuuttaisi, vaikka Herran enkeli itse hosuisi.

SIIPIRIKKO (on koettanut järjestää kuppeja pöytään.)

Tämä maito taitaa olla hapanta?

MARI

Voi, voi, ja lehmätkin on vielä lypsämättä. (Ulkoa kuuluu puhetta.)
Tuossa ne jo ovatkin, lähdenpähän sentään vastaan. (Lähtee
vaivalloisesti. Siipirikko yrittää tukea häntä.) Anna olla, kyllä
minä tästä itsekin. Akustikin peljästyy, jos minä sinun avullasi
vastaan kompuroin.

    (Lähtee ulos.)

SIIPIRIKKO

Muakin pelottaa, isä, lähdetään kotia.

ROOPE

Älä nyt siinä! (Katselee ikkunasta pihalle.) Kyllä on tavaraa ja
kimpsuja ja kampsuja, ei sitä isosta talosta vähillä tulla... Kyllä
sen Akustin kelpasi vaikka väkisin ottaa.

SIIPIRIKKO

Isä, et saa sellaista puhua. Akusti on niin hyvä ja jalo ihminen.

    (Akusti ja Heta tulevat sisään. Heta kompastuu kynnykseen. Heidän
    perässään tulivat Mari ja kyytipojat kantaen matkatavaroita, jotka
    laskevat lattialle ja poistuvat hakemaan lisää.)

AKUSTI

Käy sisään nyt, Heta. Tällaista se täällä on, tupa vain ja kamari
nuorelle emännälle, kunnes uusi pytinki pystyyn saadaan. (Taputtaa
Hetaa olkapäälle.) Tervetuloa sitten oman matalan katon alle. Ei tänne
pieniin paikkoihin paljon iloa mahdu, eikä mahdu paljon suruakaan,
kai tässä toimeen tullaan, tepsutellaan.

HETA (ravistaa itseään irti.)

Eivät ne vainiot ole hullummat, näyttävät aivan talon mailta.

    (Akusti huomaa Roopen.)

AKUSTI

Ja metsä on hyvä. Kah, Roope. Päivää!

ROOPE

Tervetuloa morsiusparille ja onneksi olkoon!

AKUSTI

Kiitos Roope. Muistathan sinä, Heta, Roopen? Olihan se Niskavuorellakin
kerran renkinä. Nyt sillä on mökki tässä lähellä.

HETA (Janne ja Mikko tuovat lisää tavaroita.)

Päivää.

MARI

Ja tässä on Maanojan Siipirikko. Roope sanoi, että se on syntynyt
Niskavuorella. Se on ollut mua vähän passaamassa. No, likka, onkos
kahvi valmis?

SIIPIRIKKO (niiaa.)

Kyllä, vanha emäntä.

HETA (hätkähtää.)

Vanha emäntä... Jaa, Mariako se tarkoittaa...

AKUSTI (taputellen Maria olkapäälle.)

Onhan se äitimuorikin vihdoinkin tullut vanhaksi emännäksi kun on
isännän äiti tässä talossa. Siitä saat, äitimuori, kiittää tätä nuorta
emäntää.

MARI

Kiitänhän minä. Hetastahan se sinun onnesi lähtee.

HETA (katsellen ympärillensä.)

Tuossako se kamari on?

AKUSTI

Niin, tulehan katsomaan. Nätti huone se on. Itse minä ne paperitkin
sinne liimasin ja katon valkaisin.

HETA

Janne toisi kapsäkkini tuonne peräkamariin (äkkiä kääntyen.) ja
Akustin arkun.

AKUSTI

Mitäs sitä sinne kamariin... minä työnnän sen tänne mummun sängyn alle.

HETA

Kamariin se tuodaan.

    (Lähtee kamariin Akusti perässään. Janne seuraa matkalaukku kädessään.)

MARI

Siipirikko, hae pullaa porstuan kaapista ja ota lisää kuppeja. Entäs
kahvimaito?

SIIPIRIKKO

Kyllä minä menen lypsämään. Missäs teillä on lypsyämpäri?

MARI

Voi minua, minne sen nyt paninkaan? Porstuaan vissiin!

    (Jää kuuntelemaan Roopea.)

ROOPE

Kyllä on ylpiä emäntä.

    (Janne palaa kamarista perässään Heta ja Akusti.)

HETA (miehille.)

Kiitoksia vaan, mutta täällä on tänä iltana niin paljon tekemistä ja
katselemista, ettei ehdi ihmisten kanssa juttelemaan. Tulkaa sitten
joskus toiste.

AKUSTI

Heta, mitäs sinä nyt noin...?

HETA

No, istukaa sitten ja juokaa kahvia, juottakaa hevoset ja sitten voitte
heti lähteä takaisin Niskavuorelle. Siellä saatte sitten kertoa mihin
mökkiin te Hetan toitte. Tässä on teille markka kummallekin.

JANNE

Kiitos, emäntä.

MARI

Saisiko Siipirikko jäädä vähän tänne sinua auttamaan, kun ei minusta
enää ole mihinkään...?

HETA

En minä tässä mitään apua tarvitse.

MARI

No niin, noh, miten vaan. Kyllä minä tästä lypsylle menen, kun ei ole
kahvimaitoakaan.

    (Lähtee.)

ROOPE

Voihan Siipirikko kotiakin tulla... Hyvästi sitten.

AKUSTI.

Odota nyt, Roope, pitäisihän tässä saada edes ryypyt.

SIIPIRIKKO

Saankos minä sentään vähän auttaa nuorta emäntää?

HETA

Ei tarvitse.

SIIPIRIKKO (loukkaantuneena.)

Kun ei niin ei.

    (Lähtee ulos.)

AKUSTI (katselee tarkkaan Hetan käyttäytymistä. Iloisesti kyytimiehille,
kaataen viinaa kuppeihin.)

Muori meni kahvimaitoa hakemaan, mutta kai se kahvi mustanakin kelpaa
kun pannaan sekaan.

JANNE

Kelpaa kun kelpaa ja parree tuo selkiä onkin.

AKUSTI

Tuossa on sinulle, Roope.

ROOPE

Kiitos, kiitos,

AKUSTI

Ei pidä pahaksi panna, kun on alussa niin kiirettä, ennen kuin
nuori emäntä paikoista selville pääsee. Viekää sitten terveisiä
Niskavuorelle, että hyvin perille päästiin. Ja siinä Roope ja
Siipirikko pääsevätkin teidän kyydissä vähän matkaa. Tulehan sinä
huomenna taas käymään, Roope, kyllä minä tässä rukiinkylvöön apua
tarvitsen.

ROOPE

Mitäs, kyllähän minä vapaa mies olen.

MIKKO

Juu, juu, niinhän se Akusti nyt renkejä pestaa.

JANNE

Kateeksi sun käy, mutta kyllä Akustista hyvä isäntä tulee. Muista
sitten minuakin, kun miehiä lisää tarvitset. Niskavuorella on niin
tiukka komento nykyään, niin että minäkin kyllä lähtisin helpommille
leiville.

HETA

Vai niin, kyllä minä sun laiskurin tunnen. Eikä tänne toisesta talosta
väkeä vietellä.

AKUSTI

Leikkiähän Janne puhuu. Ei se pieksämättä Niskavuoren nurkista lähde.

JANNE

Taitaa Heta-emäntä olla vielä tiukempi kuin Niskavuoren Loviisa
konsanaan.

AKUSTI (nauraen.)

Niinhän se kai on. No hyvästi sitten. Täytyy tässä ruveta emännälle
taloa näyttämään.

    (Yleinen hyvästely. Miehet lähtevät.)

AKUSTI

Noh, vihdoinkin niistä pääsi. (Astuu Hetan luo ja panee käden tämän
vyötärölle.) Mitäs meidän emäntä nyt tykkää. Eihän tää tupa häävi
ole, mutta onhan se oma ja onhan mulla nyt komea emäntä. Pianhan tässä
uusi pirtti nousee, kun töpinäksi pannaan. No noh, Hetaseni, eihän
tässä mitään hätää ole. Naurahtele nyt pikkuisen Akustille!

HETA (hymähtää.)

Anna olla, sinä.

    (Istuutuvat keskelle huonetta matkalaukuille.)

AKUSTI

Äläkä viitsi olla häijy tuolle meilän muorille, onhan se vähän
saamaton, mutta tuosta Siipirikostahan sinulle tulee hyvä pikkupiika.

HETA

En minä tässä piikoja tarvitse, ei Muumäellä ole varaa piikoja pitää.

AKUSTI

Ettet vaan itseäsi liikaa rasita, ettei sinun niinkuin tarvitsisi
kauppoja katua. Katsos, kun sinä suostuit yhteiseen elämään minun
kanssani tällaisessa mökissä, niin minä kyllä lupaan sinulle, Heta,
että kyllä tämä Akusti tulee sinua passaamaan tämän elämän iän sen kun
kykenee...

HETA

Niin saatkin passata, etten ajattelisi... kotiani.

AKUSTI

Tämä on nyt kotisi etkä tulekaan aattelemaan menneitä ja muitten elämää
kun kerran ihkati oma elämä on alkuun lähtenyt. Ja kovasti se alkuun
lähtee kun lapsi on tulossa, vaikka se onkin trengin poika, trengin,
jonka sinä viettelit.

    (Nauraa.)

HETA

Älä viitsi, Akusti — kiukustahan minä sellaista Rustaavalle sanoin.
Vietteli kuka vietteli.

AKUSTI

Kyllähän minä sen tiedän. Mukavaahan sen trengin kanssa sentään
sinullakin on ollut (tönäsee Hetaa) ja tänään sitä ollaan ihkati omassa
sängyssä.

HETA

Ollaan, ollaan. (Akusti tarttuu hänen vyötäröönsä.) Äläs sinä —
täytyy ruveta purkamaan tavaroita.

AKUSTI

Ja kahvisikin jäähtyy. Minnekähän muori sen maitokiulun kanssa jäi.

HETA (ikkunassa.)

Nyt Janne ja Mikko pääsivät maantielle, tomupilvi vielä näkyy... nyt ne
lähtivät takaisin Niskavuorelle...

AKUSTI

Mitä sinä sitä katselet. Antaa mennä. Tässä on Muumäki ja tuolla
peltojen takana on Muumäen metsä. Kun se vielä vähän kasvaa, on Muumäki
rikas talo ja uuden pytingin rakennamme tuonne järven rannalle.

HETA

Mikäs talo se tuolla järven takana häämöttää, ei tuo ensimmäinen, vaan
tuo kaukana lahden perällä, jossa on punainen katto?

AKUSTI

Huovila se on, sen Esterin koti, jonka Lammentaustan Santeri nai.
Rahoja meinasivat naida Lammentaustaan, mutta rappiolla se Huovila on,
vaikkakin maistaan on kovin suuri. Kyllä minä olen tämän kulmakunnan
lävitse kolunnut.

HETA

Vai on Huovila noin lähellä. Mutta sen minä sanon, ettei sieltä, eikä
Niskavuorelta, eikä muualtakaan pitäjästä ketään Muumäelle päästetä,
ennen kuin uusi pytinki on valmis. Koirat pitää päälle usuttaa, jos
kukaan tänne uskaltaa.

AKUSTI

Älä nyt noin julma ole suvullesi.

HETA

Tulevat irvistelemään.

AKUSTI

Mitäs irvistelemistä tässä on! Komea talo Muumäestä tulee. Älä sinä
likka niin synkkä ole.

    (Siipirikko juoksee äkkiä ovesta sisään.)

SIIPIRIKKO

Isäntä, isäntä! Vanha emäntä voi huonosti, ei lypsypallillakaan pysy,
maitokiulun pudotti.

AKUSTI

No voi tavatonta!

    (Juoksee ulos.)

SIIPIRIKKO

Kai se on selvintä, että minä nyt lypsän lehmät, eihän emäntä tästä
kerkiä.

HETA

Lypsä vaan!

    (Siipirikko juoksee ulos.)

HETA (nojaa epätoivoisena ikkunaan.)

    Tällainen tupa ja niin likainen!

AKUSTI (kantaa äitinsä sisään ja asettaa sänkyyn.)

Mitäs te nyt lypsämään menitte, kun niin huono olette. Heta, annas
vähän kahvia tänne.

HETA

En minä tiennytkään, että te noin huono olette.

MARI (pelästyneenä ja kokoonkäpristyneenä.)

Heta ei nyt panisi pahaksi. Akusti sanoi, että minun olisi passattava
Hetaa niinkuin kukkaa kämmenellä, mutta eihän minusta enää mihinkään
ole.

HETA

Kyllä minä toimeen tulen.

    (Ojentaa kahvikupin.)

MARI

Siipirikko on niin tarkka likka, jätäs se nyt avuksesi.

AKUSTI

Jätetään, jätetään.

MARI

Ei minusta ole muualle kuin hautuumaalle. Ettei nyt Heta vain
pahastuisi!

    (Akusti silittää äitinsä kättä.)

HETA (tuijottaa ulos.)

Nyt tomupilvikin hävisi... lähtivät takaisin Niskavuorelle...

    Väliverho

Kolmas kuvaelma

III. Muumäki kasvaa.

Muumäen tuvassa 8—9 vuotta myöhemmin. Tuvan kalusto on tullut hieman
paremmaksi, nurkassa on uusi helli entisen tuvanmuurin tilalla.
Ikkunoissa verhot ja enemmän räsymattoja lattialla. Myöhäinen
kevätilta. Siipirikko kuuraa puisia maitoastioita ja hyräilee.

SIIPIRIKKO (tirkistelee vähän väliä ikkunasta.)

Sataa ja sataa. Hyvä Jumala!

HETA (tulee sisään ulkoa, navettapukimissa.)

Mitäs sinä päivittelet?

SIIPIRIKKO

Sataa kuin saavista, eikä isäntää kuulu vieläkään.

HETA

Ei hän nyt ensimmäistä kertaa kalakuormaa kuljeta.

SIIPIRIKKO

Mitäs emäntäkin vielä valvoo? Kyllä minä käyn navetassa Kiirikkiä
katsomassa. (Heta ei vastaa.) Menisitte nyt maata.

HETA (muuttaa esiliinaa ja istuutuu pöydän ääreen sukankutimineen.)

Saikos Roope perunamaan äestetyksi?

SIIPIRIKKO

Sai, vaikka väsynyt hänkin oli, kun koko yön oli isännän kanssa kalassa.

HETA

Kai nyt Roopen on jaksettava siinä kuin isännänkin.

SIIPIRIKKO

Ei kukaan niin paljon jaksa kuin isäntä. Melkein joka toinen yö kalassa
ja sitten aamulla kalakuorman kanssa Tampereelle.

HETA

Kun täytyy jaksaa, niin jaksaa.

SIIPIRIKKO

Miksi sitä sitten täytyy?

HETA

Täytyy ottaa markka irti sieltä mistä saa.

SIIPIRIKKO

Aina emäntä vain rahaa ajattelee, eikä itseäänkään yhtään sääli. Onkos
se nyt laitaa, että emäntä itse joka aamu jo puoli viideltä navetassa
häärii? Kyllähän minä Miinan kanssa lehmät jaksaisin hoitaa.

HETA

Hoitaisitte miten hoitaisitte. Kuka jätti eilen aamullakin vasikat
juottamatta?

SIIPIRIKKO

No kun Miina ei muistanut.

HETA

Mutta emännän täytyy kaikki muistaa. Sitä varten sitä onkin emäntä.

SIIPIRIKKO

Minnekäs emäntä sitten niitten rahojensa kanssa joutuu?

HETA

Lakkaa jo sitä kastrullia hankaamasta. — Rahoilla rakennetaan uusi
pytinki.

SIIPIRIKKO

Mikäs tätä pytinkiä enää vaivaa? Isännälle se kyllä kelpaisi.

HETA

Mutta ei Niskavuoren tyttärelle.

SIIPIRIKKO

Voi voi!

    (Kamarin ovesta tulee Jaakko.)

HETA.

Vieläkös sinä olet hereillä?

JAAKKO

Jokos isä on kotona?

HETA

Ei ole vielä. Et suinkaan sinä vaan Aliinaa ja Kerttua herättänyt?

JAAKKO

Jos Hallin-Janne ryöstää isän rahat ja tappaa isän, kun on niin pimeätä.

HETA

Ei Hallin-Jannea enää ole. Kukas sulle sellaisia on puhunut?

JAAKKO

Siipirikko.

HETA

Kuinka sinä lapsille sellaisia puhut?

SIIPIRIKKO

En minä sanonut että isäntä ryöstetään. Sanoin vaan että isännällä on
paljon rahaa mukana ja että Hallin-Jannen serkkuja on joka paikka täynnä
kun on niin pitkä metsätaival. Puritunmäellähän rosvot aina ovat olleet
vaanimassa.

HETA

Mene maata nyt, ja heti!

JAAKKO

Isä lupasi ostaa minulle linkkuveitsen Tampereelta.

SIIPIRIKKO (Jaakolle.)

Tule, minä vien sinut sänkyyn. (Siipirikko lähtee peräkamariin
Jaakon kanssa. Heta käy vilkaisemassa ikkunasta ja palaa pöydän
viereen työnsä ääreen. Ovelle koputetaan. Sisään tulee Roope.)

HETA

Mitäs sinä näin myöhään kuljeskelet?

ROOPE

Eikös Akusti vielä ole kotona?

HETA

Ei. Muumäen isäntä ei ole vielä kotona.

ROOPE

Jaha. Vai niin. Olisi muuten asiaa isännälle. Pitäisi huomenna mennä
markkinoille ja tarvitsisin niinkuin vähän rahaa.

    (Siipirikko on tullut sisään.)

HETA

Meillä ovat rahat isännän arkussa.

SIIPIRIKKO (tahtomattaan.)

Voivoi. Mitä se isä nyt taas! Olisit mieluummin mennyt isäntää vastaan.
Tässä tulee jo ihan levottomaksi.

ROOPE

Kuka täällä levottomaksi tulee? Ei ainakaan emäntä. (Piikitellen.)
Niskavuorella ei kuulemma olla levottomia.

HETA

Ei ollakaan. Mutta sinun Siipirikkosi on levoton jo kärpäsen pirinästä,
saatikka vaapsahaisen surinasta. Olisi se Roopen tytär saanut olla
vahvempaa tekoa.

    (Roope imaisee savukettaan.)

SIIPIRIKKO (kehoittaen.)

Isä lähtisi nyt kotia.

ROOPE

Ei passaa, kun lupasin Salmen Kustaalle kuljettaa sen hiehon
markkinoille.

HETA

Ja viinaksia hakea tiemmä.

SIIPIRIKKO

Ei isä enää ryyppää.

ROOPE (jatkuvasti piikitellen.)

Kas kun ei niskavuorelaisia ole näkynyt täälläpäin ollenkaan.

HETA

Ei tänne sukulaisia kutsutakaan ennen kuin uusi pytinki valmistuu.

ROOPE

Meinaakos emäntä jo piankin ruveta rakentamaan?

HETA

Mitäs emännän meiningeistä, mutta isäntä kuuluu meinaavan. Jo ensi
talvena kaataa rakennuspuut ja keväällä lasketaan perustukset tuonne
rantatöyrylle.

ROOPE

Kyllä se on noilla kalakaupoilla kovasti tienannut. Rahaa tulee kuin
ropisten. Sellaista se on, kun on järvet ja rannat ja mannut ja maat.
Ei rikkaan ole hätä helvetissäkään. Köyhä kuulemma sielläkin puut alle
kantaa.

HETA

Roopehan ne asiat tietää.

SIIPIRIKKO

Eikö isä ottaisi hevosta ja ajaisi isäntää vastaan Puritunmäelle saakka.

HETA

Oletkos sinä hassuksi tullut? Kun ei enää pysy nahoissaan. Kyllähän
me kaikki tiedämme kuinka sinä isäntää palvelet, mutta ei sinun nyt
tarvitse järkeäsi menettää!

    (Siipirikko juoksee itkien pois.)

ROOPE (pirullisesti korostellen.)

Onks emäntä muuten kuullut, että Huovilan navettarakennus kuuluu jäävän
kesken kun rahat ovat loppuneet. Kun kaikki rahat Lammentaustaan menee.
Ja Lammentaustan Santeri sen kun vaan markkinoilla kulkee ja hevosia
ostelee.

HETA

Hommaa kuulemma hevossiittolaa.

ROOPE

Pehtori kertoi, että Esteri oli kaikki hopeat talosta vienyt, ettei
sille Tuomas-paralle jäänyt mitään. Vanha isäntä tottelee vain Esteriä,
vaikka Esteri sellaisen Lemminkäisen nai, sen Lammentaustan Santerin...
Kaikki sitä Lemminkäiseksi kutsuvat, vaikken minä tiedä miksi...

HETA

Pitäjän juoruja. — Vai alkavat ne Huovilan isot rahat loppua.

ROOPE

Sanokaas muuta. Eikä Niskavuorellakaan muisteta, että isännän sisar
täällä pikkutalossa emäntänä on.

HETA

Mikäs pikkutalo tämä Muumäki on? Metsääkin on kaksisataa hehtaaria.

ROOPE

Mitäs... minä vaan tarkoitin, että se on pienempi kuin Niskavuori.

HETA

Kyllä se Niskavuorikin vielä pienenee, jahka pojat koulutetaan.

SIIPIRIKKO (hyökkää sisään.)

Nyt kuuluu rattaat ja Musti haukkuu jo kaukana. Kuulkaa nyt!

    (Hiljaisuus. Kuuluu koiran haukuntaa ja rattaitten kolinaa.)

SIIPIRIKKO

Menes, isä, auttamaan isäntää.

HETA

Vieläkös se velli on kuumaa?

    (Ulkoa kuuluu puhetta.)

AKUSTI (tulee sisään.)

Ehtoota, tään talon väki. Luulin, että te kaikki jo nukutte. Terveisiä
Tampereelta.

HETA

Kuinkas sinä niin kauan viivyit?

AKUSTI

Kun oli paljon asioita.

HETA

Me jo luulimme, että olet joutunut rosvojen käsiin.

AKUSTI

Mitäs rosvot minua ahdistaisivat, vaatimatonta kalakauppiasta, kun
rikkaitakin kulkee maanteillä. Kuules, Roope, tule mukaan riisumaan
hevosia häthätään. Siellä on ulkona Lammentaustan Santerikin. Tulimme
yhdessä kaupungista ja Santerikin poikkesi tänne ilmanpitoon, kun sataa
niin kauheasti.

HETA (hätääntyneenä.)

Ei Santeria saa tänne kutsua. Lähteköön Huovilaan. Ei meille ketään
sisään kutsuta ennen kuin uusi pytinki on valmis, ei ketään,
ymmärrätkös.

AKUSTI

Älä ole joutava. Eihän ihmistä voi jättää sateeseen.

HETA (kovana.)

Vie vaikka talliin, mutta ei tänne.

AKUSTI

Tuohan on hassutusta. Tule Roope. (Siipirikolle.) Onko kuumaa
kahvia ja syötävää? (Hetalle.) Olemme molemmat kastuneet. Anna
meille lämmintä ruokaa ja heti.

    (Lähtee ulos Roopen kanssa.)

HETA (menee hänen perässään, pysähtyy ovelle, tulee takaisin
peräkamarin ovelle.)

Ei ikinä tänne!

    (Ulkoa kuuluu puhetta. Santeri tulee sisään.)

SANTERI

Ehtoota!

    (Heta ei vastaa, kääntyy selin häneen.)

SIIPIRIKKO

Ehtoota, ehtoota. Lammentaustan isäntä kävisi istumaan.

JAAKKO (avaa peräkamarin oven ja tulee sisään.)

Onko isä tullut kotia? Toiko isä Jaakolle puukon?

HETA

Mene maata. Ei täällä ole isää. Heti paikalla. (Siipirikolle.)
Vie poika pois.

    (Siipirikko lähtee pojan kanssa peräkamariin. Poika
    koettaa vastustaa.)

JAAKKO

Kun isä on tullut... isä.

    (Heta työntää pojan Siipirikon kanssa pois ja jää seisomaan
    kädet ovea vastaan levitettyinä.)

SANTERI

Onkos tämä...?

HETA

On, minun poikani. Ja ulos täältä!

SANTERI

Annas minun nyt sentään tervehtiä poikaa. Kyllä minä sitten lähden.
Kuulithan, että lapsi sanoi (liikuttuneena.) isä!

HETA

Ulos täältä! Taidat olla päissäsi.

SANTERI

Akusti kutsui ilmanpitoon kun sataa niin. Ja voinhan minä lähteäkin.
Enkä minä päissäni ole, vaikka olisi syytäkin.

HETA

Vai tulit sinä tänne irvistelemään Muumäen mökkiä?

SANTERI

Älä viitsi. Olisit nyt minun antanut katsoa poikaa. Sulla ei ole
sydäntä.

HETA

Kyllä minullakin oli sydän, mutta se jäätyi, kuuletko, se jäätyi
käsissäsi.

SANTERI

No hyvästi sitten. En minä tänne väkisin tullut...

    (Lähtee ulos. Heta seuraa häntä ulko-ovelle, pysähtyy nyrkit
    silmillä aivan kuin tahtoisi kutsua Santerin takaisin, mutta
    kääntyy sitten, kun Siipirikko tulee sisään.)

SIIPIRIKKO

Voi, kun ei poika jää millään sänkyyn. Aina inttää sitä linkkuveistä.
Ei suinkaan isäntä ole unohtanut. No minnekäs Lammentaustan isäntä meni?

HETA

Ei hän jäänytkään tänne. Kyllä se velli vielä kuumaa on.

    (Siipirikko asettaa astioita pöytään. Heta menee ikkunaan.
    Akusti tulee sisään.)

AKUSTI

Kas kun ei Lammentausta jäänytkään. Olitko sinä epäystävällinen sille?

HETA

Kaiken maailman roikaleita tänne kutsutkin.

AKUSTI

So, soh! Mistä vihat?

ROOPE (tulee sisään.)

Kuule, Akusti, minä tulin hakemaan palkkaa, kun huomenna on markkinat.

AKUSTI

Ei tipu, Roope. Palkkasi saat markkinain jälkeen. Silloin kun
markkinaväki on jo juonut viinansa.

ROOPE

Kuule, hyvä mies. Minä menen Salmen Kustaan hiehoa markkinoille
viemään. Muuten vielä juon sen hiehon ja Kustaa tarvitsee rahaa.

SIIPIRIKKO (antaa Akustille velliä.)

Älkää vain antako isälle mitään, eikä Kustaakaan sille sitä hiehoa anna.

ROOPE

Onkos tuo nyt tyttären puhetta.

AKUSTI

Oikein se puhuu.

ROOPE

Kuules nyt, markkinat ovat vain kerran vuodessa.

AKUSTI

Sen vuoksi ne rahasi säästyvätkin.

ROOPE

No se nyt on saakuttia. Pidä sitten ne mun rahani, jumaliste. Uuden
isännän minä haen. Saakutti.

    (Paiskaa oven kiinni ja menee ulos.)

AKUSTI (nauraen.)

Eivät ne Roopen vihat kauan kestä. Ja kova työmies se on. No niin,
mitäs tänne kuuluu?

HETA

Mitäs tänne. Kylvin ohrat isännän sijasta.

AKUSTI

Kun et sinä vaan itseäsi liikaa rasittaisi. Kolme lastakin viiden
vuoden sisällä.

HETA

Kai minä tässä vielä hosumattakin olen. Kun lapset kasvavat, niin kyllä
saatte vielä kaikki minua passata. Ja sen minä sinulle sanon — ei
yhtään kakaraa enää. Kolme saa riittää.

AKUSTI

No, no, älä nyt noin jyrkästi puhu. Mikäs se Muumäen maisemakaan olisi
ilman koiria ja lapsia.

HETA

Kyllä tässä molempia jo on ihan tarpeeksi. Muuten, uuden pytingin pitää
olla valmiina ensi vuonna, niin että sukukin voidaan meille käskeä.
Suku alkaa jo unohtaa meidät, kun eivät meille kylään pääse. Eihän
meitä enää käsketty Loviisan-päivillekään. Muumäen köyhäintaloksi
kuuluu Kustaavakin meitä karahteeraavan. Pytinki se olla pitää.

AKUSTI

Koko maailmahan meille nauraa jos meillä on komea pytinki ja navetta
kuin hökkeli.

HETA

Jumaliste. Olen minä jo tarpeeksi kauan sitä pytinkiä varttunut, jotta
tästä hökkelimökistä pois pääsisi. Minun rahoillani tämä talo on
ostettu ja kyllä minä tässä määrään mitä tänne rakennetaan.

AKUSTI

Tottakai sinä sen määräät, tässä talossa ja vähän muuallakin.
(Siipirikolle.) Annas vielä lisää velliä. Mutta kuules, Heta, kun
minun on käynyt hieman hullusti.

HETA

Mitä, hullusti? Oletko sinä menettänyt rahat?

AKUSTI

En nyt juuri menettänytkään, mutta olen niitä käyttänyt.

HETA

Kuinka niin käyttänyt?

AKUSTI

Se oli kyllä kovasti väärin, mutta katsos, minä ajattelin että jos
niillä rahoilla rakennetaan navetta tai pytinki, niin siinä ne ovat
eivätkä enää lisäänny, mutta minusta sellaisten rahojen, jotka
raskaalla työllä on ansaittu, pitäisi lisääntyä. Rahan pitää poikia.

HETA

Mitä hullutuksia sinä puhut? Missä rahat ovat?

AKUSTI

Katsos, Huovilan Tuomas on jo pitkän aikaa yrittänyt kaupata meille
metsäänsä tällä puolen järveä, sitä on lähes 250 hehtaaria.

HETA

Ja puut on kaikki myyty puulaakille.

AKUSTI

Siksi se olikin niin halukas myymään halvalla loput metsästä ja kun
minulla juuri oli ne rahat pankissa, niin minä käytin ne ja ostin.

HETA

Herra siunatkoon, tuhlasit rahasi tuollaiseen jätemetsään. Kyllä nyt
Lammentaustassa ja Huovilassa irvistellään. Ilmankos Santeri tänne
tuppasi. Ja kaikki rahat sinä tuhlasit metsään!

AKUSTI

Enkä tuhlannut. Kaksi viikkoa minä olen kiertänyt sitä metsää ja puita
punninnut ja melkein joka puulle puhunut. Eihän siitä puulaaki vienyt
kuin ne kaikkein järeimmät puut. Kyllä kymmenen vuoden päästä puulaakit
saavat Muumäen portailla jonottaa ja vesivirrat niiltä kieleltä tippuu.
Nyt on Muumäellä 500 hehtaaria pinta-alaa. Eikä ole muuta velkaa kuin
pankissa pieni laina.

HETA

Oletko sinä velkaakin tehnyt? Näin sinä Niskavuoren rahat hunningolle
heität, eikä navettaa eikä pytinkiä.

AKUSTI

Mitäs, ensi vuonna rakennan navetan, ja kun metsä kasvaa niin tulee
pytinki.

HETA

Ja siihen saakka minun pitää istua Muumäen mökissä ja synnyttää lapsia
tuollaiselle rengille.

    (Lähtee kamariin ja paiskaa oven kiinni.)

AKUSTI

Aijai kun pitääkin ääntä, lapsetkin heräävät.

SIIPIRIKKO

Monta vuotta, kaikki keväät ja syksyt isäntä on yökaudet kalassa
kulkenut ja päivät työtä paiskinut ja peltoja raivannut. Ja emäntä aina
vaan puhuu omista rahoistaan.

AKUSTI

So so, kyllä emäntä oikeassa on. Emännän rahoillahan tämä Muumäki
alkuun on pantu, ja arvaahan sen miltä tuntui kun rusthollin tytär tuli
tällaiseen Muumäen hökkeliin raatamaan.

SIIPIRIKKO

Kaikki maailmassa raatavat. Miksei rusthollin tytärkin saisi raataa.

AKUSTI

Me kun olemme syntyneet raatamaan, mutta Niskavuoren mamselli oli
syntynyt salissa istumaan ja käsitöitä tekemään. Ja sitten otti
sellaisen raatajan kuin minut.

SIIPIRIKKO

Ja minä olen syntynyt raahaamaan...

AKUSTI

Siipirikko! Ihmisen pitää taipua vaikka aidanvitsaksi.

    (Siipirikko vaikenee, pannu putoaa hänen käsistään suurella
    metelillä. Heta tulee kamarin ovelle.)

HETA

Menes maata siitä. (Siipirikko lähtee tuvasta sanaakaan sanomatta.
Akustille.) Saat tällä kertaa anteeksi, kun se Muumäen pinta-ala
sentään paisui ja ne Huovilat, suurelliset, maansa möivät.

AKUSTI

Se on oikein. Ison talon emäntä sinusta kumminkin on tullut.

HETA

Ehkäpä niinkin, mutta pytinki se Muumäellä ensin pannaan alkuun ja
sitten vasta navetta.

AKUSTI

No, olkoon sitten. Sinähän se asiat paremmin tiedät. Muuten, eikös sen
Siipirikon ole vielä kylmä siellä aitassa?

HETA

Mitäs sinä hänestä huolehdit? Meillä Niskavuorella piiat nukkuivat
aitassa pyhäinpäivään asti.

AKUSTI

No niin, no niin. Kai sinä sen parhaiten tiedät, mutta pannaan sentään
huomisesta Siipirikko tänne vällyjen alle maata, ettei sen kipeä jalka
tule pahemmaksi. Emme me mistään toista Siipirikkoa saa.

HETA

Ei tuollaista huolittaisikaan missään muualla kuin Muumäellä. Sitten
kuule, Akusti, kai sinä Juhanille nyt kuntakokouksessa kerrot, että
Muumäen pinta-ala on jo 500 hehtaaria. Tai kuules, mennään ensi
sunnuntaina kirkkoon...

AKUSTI (hymyillen.)

Tiemmä tervehdyskäynnille Jumalan luokse.

HETA (huomaamatta,)

Niskavuorelaiset ovat varmasti siellä, niin minä kerron niinkuin
ohimennen Loviisalle... Voi, voi, kun se Kustaavakin olisi kirkolla!
Kyllä sitä harmittaisi. Entäs Lammentaustan väki, kun Esterin maat
joutuvat meille!

AKUSTI (nauraen.)

Heta on Heta hemmetissäkin — saatikka sitten Muumäellä.

    Väliverho

Neljäs kuvaelma

IV. Uusi pytinki on valmis.

(Ennen maailmansotaa 1914.)

Muumäen uusi sali, Salissa on vasemmalla sohvaryhmä ja oikealla kaksi
ovea, joista takimmainen johtaa ruokasaliin ja etumainen eteiseen ja
kuistille.

HETA (avaa ikkunan ja huutaa ulos.)

Portin yllä on havukranssi vinossa, Jaakko, mene oikaisemaan, ja tuokaa
lisää koivuja kuistin eteen. Poikamöllillä ei ole silmiä päässään.

    (Korinterin Iita, Aliina ja Kerttu tulevat sisään.)

HETA

Kerttu, sinä autat Siipirikkoa keittiössä, ja sinä, Aliina, saat
kuljettaa pikkuleipätarjotinta, ja varo ettet pudota sitä.

ALIINA

Enkä pudota. Eikös Kerttu saakaan tulla sisään, kun Loviisa-täti tulee?

HETA

Saa tulla tervehtimään.

    (Aliina juoksee pois. Kerttu jää seisomaan ja poistuu sitten.)

KORINTERIN IITA

Odottakaas emäntä, minä pistän tuon hakasen kiinni tuosta
kauluksestanne.

HETA

Oli hauskaa, että Iita pääsi meitä auttamaan.

IITA

Tottakai minä Hetaa auttamaan tulin pytinkin vihkiäisiin.

HETA

Iita lähtisi sitten katsomaan, että ruokasali olisi kunnossa, eihän
Siipirikkoon ja Kerttuun ole luottamista. Kohtahan ne jo tulevat. Koko
suku tulee. Vihdoinkin, vihdoin.

KORINTERIN IITA

Mahtavat olla emännät kaikki uteliaita. Kun ei suku eikä pitäjä ole
vielä kertaakaan päässyt Muumäelle.

HETA

Sanoinhan minä jo Niskavuorelta lähtiessäni, ettei suvun tarvitse tulla
minua katsomaan ennenkuin Muumäki on kunnossa ja uusi pytinki valmis.
Ja sanani minä olen pitänyt, vaikka kaikki ovat yrittäneet tuppautua
tänne ja vaikka se on kestänyt seitsemäntoista vuotta.

IITA

Kerttu ja Aliina valittavat, etteivät ole päässeet Niskavuorelle.
Lapset olisivat niin mielellään nähneet serkkujaan.

HETA

Vielä mitä. Niskavuoren tyttäret ovat kaikki käyneet tyttökoulun ja
pojat ovat opin tiellä. Mitäs ne Muumäen kouluttamattomat lapset —
Kertulta ei juuri tule sanaa suustaan ilman hohtimia.

    (Jaakko tulee työvaatteissaan vasemmalta valjasremmit kädessä.)

HETA

No arvasinhan minä että Jaakko vieläkin ryysyissään kuljeskelee. Kello
on jo kohta kaksi. Missä Akusti on?

JAAKKO

En minä tiedä.

    (Aikoo lähteä Akustin huoneeseen.)

HETA

Minnekä sinä ne remmit kuljetat?

JAAKKO

Tuossa olisi vähän korjaamista. Akusti meinasi, että panisin sen
talteen.

HETA

Ei isännän huone mikään valjashuone ole. Vie remmit valjashuoneeseen,
äläkä töllistele siinä niinkuin mikäkin renkipoika. Ja lähde
pukeutumaan.

JAAKKO

Kai sitä sitten täytyy lähteä.

    (Iskee Iitalle silmää, lähtee sisään remmit mukanaan
    ja palaa juosten salin kautta.)

HETA

No nyt se vei ne remmit kuiteskin. Harmittaa kun Jaakolla on ne rengin
tavat.

IITA

Kunnon poika se Jaakko on. Sillä on hyvän isännän tavat, kun kaikki
tallelle panee.

HETA

Rengin tavat ne ovat. Ei Juhani koskaan kulje miesten jälkiä
korjaamassa.

IITA

Voi herrajesta, ei Niskavuorella olekaan sellaista järjestystä kuin
Muumäellä! (Heta on koko ajan kävellyt edestakaisin.) Istukaa toki,
emäntä, rauhassa. Väsyttehän te kunnes vieraat tulevat.

HETA

Seison missä seison. Kun minä tämän puvun ylleni otin, niin tuntui
vähän kuin olisin päätöspisteen pannut yhteen elämänjaksoon. Kävelin
äsken tuonne aitan portaille ja taas takaisin. Katselin pytinkiä ja
aattelin, että tässä se nyt on ja tarpeeksi minäkin olen häärännyt
jotta se voisi tässä olla. Toistakymmentä vuotta olen joka aamu puoli
viideltä ollut navetassa ja joka päivä valvonut, ettei tuo Siipirikko
antaisi rengeille täyttä maitoa. Kas, kun se Siipirikko itsekin on
rengin sukua, niin sehän löisi vaikka kämmenen paksulta voita renkien
leivälle. Ja että sitä Siipirikkoa olenkin sietänyt seitsemäntoista
vuotta! Mutta nyt se on loppu, nyt saavat muut minua passata. Tästä
lähtien minä istun keinustuolissa ja luen lehtiä ja lapset ja piiat ja
mies saavat passata mua! Ettäs kuulet, Iita!

IITA

Kyllä emäntää passata pitää. Mutta onhan Akusti aina passannut Hetaa.
Omasta tahdostaanhan Heta on täällä häärännyt.

HETA

Tottakai omasta tahdostani, vai luuleeko Iita että minä olen niitä,
jotka toisten tahdosta hääräävät? Mutta veljelleni Juhanille ja
Loviisalle minä tahdon näyttää paljonko sitä omasta tahdosta on
häärätty. Minut kun paiskattiin tänne rengin vaimoksi Muumäen
suonsilmään pitäjän perukoille. Nyt suvulle näytetään kuka tässä rengin
vaimona on.

IITA

Eihän nyt kukaan tuollaista Hetasta ole sanonut.

HETA

Ei tarvinnutkaan sanoa, mutta sisimmässään ne ovat sitä aatelleet ja
irvistelleet.

IITA

Voi, voi, emäntä, istukaa nyt. Väsyttehän te vallan.

HETA

En väsy. Omille kuistinportailleni minä seisomaan menen. Seison kun
seisonkin, kun sukuani vastaanotan.

IITA

Mutta pitäisi isännänkin olla täällä.

HETA

Niin pitäisikin. Iita menisi kiirehtimään sitä. Vaikka renki kuin
renki. Aina se kuhnii jossain nurkassa. Eihän se ole ikänään osannut
isännän tavalla käyttäytyä.

    (Aliina juoksee vasemmalta.)

ALIINA

Tulevat, tulevat! Niskavuorelaiset ajavat alatietä. Loviisa-täti tulee,
Juhani-setä ajoi suoraan tallille!

    (Iita kiiruhtaa ruokasaliin.)

HETA

Miksi eivät voineet ajaa ylätietä talon eteen? Missä Akusti on? Hae
Akusti heti tänne.

ALIINA

En minä ole isää nähnytkään aamusta saakka. (Juoksee vastaan.
Eteisessä.) Päivää, Loviisa-täti. Miksi ei Aarne-serkku tullut
mukaan?

LOVIISA (eteisessä.)

Päivää, päivää! Aarne on reisussa koulutoveriensa kanssa. (Astuu
sisään.)

    (Heta seisoo jyrkkänä, liikkumattomana.)

LOVIISA

Päivää, Heta. Kyllä on komea pytinki, aivan kuin Niskavuori.

HETA

Tervetuloa, Loviisa, Muumäelle! Vihdoinkin! Kesti ennen kuin pytinki
tuli valmiiksi, mutta on se nyt muutama metri pitempi kuin Niskavuoren
pytinki.

LOVIISA

Tosiaankin, siksi se vaikuttaakin melkein komeammalta.

HETA

Miksei Juhani ajanut suoraan tänne kuistin eteen?

LOVIISA

Juhanin teki niin mieli vähän tutkia Akustin uuden navetan ja tallin
sisustusta.

HETA

Pienihän se navetta on, vain viidellekymmenelle lehmälle.

LOVIISA

Ja missä Kerttu on? Entäs Akusti?

ALIINA

Akusti taitaa vielä pukeutua. (Menee Akustin huoneen ovelle.) Akusti
hoi! Vieraat ovat täällä jo.

LOVIISA

Kuinka sinä noin isääsi Akustiksi sanot?

ALIINA

Kaikille hän on Akusti.

LOVIISA

Jokos sinä olet kansakoulusta päässyt?

HETA

Mitäs kansakouluja tässä, sillä on niin huono pää. Otettiin pois
koulusta, kun kotona on työtä.

LOVIISA

Hyvänen aika, tytön täytyy saada jotain oppia. Ethän aio kuulemma
Jaakkoakaan kouluttaa.

HETA

Mitäs koulua tuollaiset rengin lapset tarvitsevat. Akusti istutti pojan
heinäharavalle kun se oli kahdeksanvuotias ja kaksitoistavuotiaana
vähäpoikana se jo ajoi niittokonetta.

LOVIISA

Kuules, Heta, poikani Aarne oli tavannut Jaakon kirkolla ja Jaakko
kertoi, että hänen tekisi kovasti mieli opiskella.

HETA

Ei meillä ole varaa kouluttaa poikia niinkuin Niskavuorella. Sitä
paitsi, rengin lapsia ne ovat ja kova pää niillä on. Saavat jäädä taloa
hoitamaan, kun ei ole varaa vierasta väkeä pitää.

LOVIISA

Kuule nyt, Heta, Akusti on erinomainen isäntä ja viisaasti talonsa
hoitanut. Älä nyt rupee häntä renkinä kohtelemaan vieraittesi aikana.

HETA

Kun on rengiksi syntynyt, niin rengiksi jää.

LOVIISA

Ei kukaan ihminen sitä enää muista. Toissapäivänä säästökassan
johtokuntaan valittiin ja maamiesseuran puheenjohtaja hän on jo pitkän
ajan ollut.

HETA

On se sitten ihmeellistä, kuinka tuollaista tavallista renkiä
ylennetään! Käsitätkös minkä vuoksi?

LOVIISA

Siksi että hän on kunnon mies, ja hyvä maanviljelijä.

HETA

Et sinä ymmärrä. Sitä ylennetään, koska se on Niskavuorelta nainut.
Koska Akusti on Niskavuoren Hetan mies. Niin ne kaikki häntä
kutsuvatkin. No, sinähän et ole syntyisin Niskavuori. Ja sinulla on
ollut vähän syytäkin olla tyytymätön Niskavuoren isäntiin.

LOVIISA

Ole hiljaa, Heta!

    (Juhani ja Jaakko tulevat vasemmalta.)

JUHANI

No päivää, Heta!

HETA

Tervetuloa, Juhani.

JUHANI

No voi sitä Akustia, kuinka suurenmoiset rakennukset hän on rakentanut.

HETA

Akustikos ne nyt yksin on rakentanut.

JUHANI

Kuule, Heta, kyllä se Akusti on osannut. Navetta on aivan
ensiluokkainen, puhumattakaan pytingistä, jahka minä sen nyt oikein
tarkastan.

HETA

Kyllä tässä on yritetty itsekukin.

JUHANI

Kyllä sinä erinomaiset naimiskaupat teit, kun sen Akustin otit. Tai
pitäisikö minun nyt sanoa, että se Akusti sinut otti.

HETA

Kyllä se Heta oli, joka uskalsi sellaisen rähjän miehen ottaa, ja Hetan
rahoillahan tämä kaikki on tehty.

JUHANI

Pienet ne Hetan rahat olivat.

LOVIISA (nauraen.)

Se Akustin arkku taisi olla oikea kultakaivos.

HETA

Eikö sitä Akustia ole nyt tarpeeksi kehuttu! Kukaan ei muista kuinka
paljon minä olen tässä työtä tehnyt.

JUHANI

Muistetaan, muistetaan. Missä muuten Kerttu on?

HETA

Aliina, mene hakemaan Kerttu tänne ja huuda Akustiakin.

    (Aliina juoksee ulos.)

JUHANI

Kuule, Jaakko, eikös sun tee mieli lukemaan? ainakin Mustialaan sinun
pitäisi päästä.

JAAKKO

Kyllä minä menisin, mutta äiti on toista mieltä.

JUHANI (nauraen.)

Kuulkaas, tuo Heta täytyy pitää kurissa.

    (Kerttu tulee sisään Aliinan työntämänä ja pysähtyy arkana ovelle.)

LOVIISA

Siellähän Kerttu on, niin iso tyttö. Päivää!

KERTTU (niiaa.)

Päivää, päivää.

JUHANI

Kalpea se likka on, mutta meiän muorin näköinen. Tule nyt, jotta setä
halaisi sinua vähän.

KERTTU (seisoo vastahakoisena.)

Päivää. Mun täytyy mennä perunoita kuorimaan. Kun odottavat
keittiössä... (Katselee Hetaan ja juoksee ulos.)

LOVIISA ja JUHANI

No, mutta...

ALIINA (hätääntyneenä.)

Se Kerttu on tuollainen säikähtynyt, pelkää äiteä — ja kaikkia. Mutta
Akustia se ei pelkää.

JUHANI

Voi tavatonta!

LOVIISA

Missä se Akusti nyt sitten on?

HETA

Mene, Jaakko, hakemaan.

JAAKKO

Eno tulisi katsomaan meidän varsojamme ennen kuin vieraat tulevat.

JUHANI

Lähdetään, lähdetään. Ja koetetaan löytää se Akusti.

    (Lähtevät oikealle.)

LOVIISA

Kuule nyt, Heta. Etkö käsitä, että mitä enemmän sinä miestäsi väheksyt,
sitä enemmän väheksyt myös itseäsi?

HETA

Enhän minä häntä muille hauku kuin lähimmille sukulaisilleni. Aliina,
etkö sinä tiedä, missä isäsi on?

ALIINA

Enkä tiedä, ja jos tietäisin, en sanoisi. Kyllä Akusti aina tietää mitä
hän tekee.

HETA

Käske se Siipirikko tänne.

ALIINA

Ei se nyt jouda.

HETA

Lähdetkö sinä siitä ja sanot, että hänen on tultava.

    (Aliina juoksee pois.)

LOVIISA

Se Siipirikko, niin, kyllä minä olen hänestä kuullut.

HETA

Vai olet kuullut. Älä luulekaan, että se on Malviinan tapainen.
Kyllä minä tiedän, että Akusti sille on kuin Herra Jumala itse ja
vielä vähän päälle ja siksi se minua palvelee ja on kuin paras piika
konsanaan. Mutta sen minä takaan, ettei Akusti piikoja havittele eikä
mun vierestäni mihinkään pääse, eikä haluakaan. Aina minä miehen kiinni
olen pitänyt enkä sen viereen ketään laskenut.

    (Siipirikko tulee kättään esiliinaan pyyhkien.)

LOVIISA

Päivää, Siipirikko. (Tervehtii Siipirikkoa kädestä.)

SIIPIRIKKO

Päivää Niskavuoren emäntä. Käteni ovat taikinassa, en kehtaa
tervehtiäkään. Mitäs emännällä on asiaa? Juuri kakkua vispasin...

HETA

Kuule, sinä kai tiedät missä isäntä on.

SIIPIRIKKO

Mistäs minä sen tietäisin. Aamulla juttelivat isäni kanssa tallin
ovella ja siitä ne sitten hävisivät.

HETA

Eivät kai ne hullut sentään kalastamaan lähteneet.

SIIPIRIKKO

No ei, kävinhän minä tähystelemässä ja veneetkin kaikki ovat rannassa.

HETA

Vai kävit tähystelemässä. Etkö sinä nyt voi arvata minne ne menivät?

SIIPIRIKKO

Mitäs minä arvaan, emännänhän se olisi arvattava. Minä sen kun vispaan.

    (Hymyilee Loviisalle.)

HETA

Lähtee sitten vispaamaan. (Siipirikko poistuu.) Aliina, nyt sinä
menet hakemaan Akustia vaikka neulansilmästä, ymmärrätkö?

ALIINA

Kyllä Akusti pian neulansilmään mahtuukin. Jollei Siipirikko pitäisi
isästä huolta, niin se olisi jo haudassa.

HETA

Lähdetkös siitä.

LOVIISA

Minkähänlainen se Akustin elämä oikeastaan on ollut sinun kanssasi,
kun tuollaista kuulee. En ihmettele, vaikka olisi ottanut köyden ja
hirttäytynyt lähimpään puuhun.

HETA

Ei se ole sellainen kuin sinun miehesi. Seitsemäntoista vuotta Akusti
on passannut minua ja tietää mikä hänen velvollisuutensa on. Kas, minä
kun osaan tyyrätä niitä miehiä.

LOVIISA

Älä sano niitä miehiä, vaan sitä miestä.

    (Juhani tulee Jaakon kanssa.)

JUHANI

Tallit ja varsat on katsottu eikä isäntää ole missään.

LOVIISA

Sanos muuta. Minä Hetan sijasta olisin jo juossut pitkin maisemia.

JUHANI

Ethän sinäkään juossut, juoksutit muita.

HETA (Jaakolle.)

Ja nyt saat sinäkin lähteä hakemaan häntä.

JAAKKO

Mitäs sitä Akustia hakee. Tulee kun ottaa tullakseen. Ehkä se löysi
mukavan vanhan koivikon metsän reunasta ja rupesi hakkaamaan halkoja.

HETA

Voi herrajestas sitä miestä!

JAAKKO

Mistäs minä tiedän häntä hakea. Äiti ottaa vaan vieraat vastaan, Akusti
tulee sitten kun tulee.

    (Juhani nauraa.)

LOVIISA (myös nauraen.)

Niinhän minäkin aikoinani sanoin, kun vieraitani odotin.

JUHANI (katselee ulos ikkunasta.)

Sieltä tulee nyt ainakin Lammentaustan isäntä.

HETA

Mitä?! Kuka hänet on kutsunut?

JUHANI

Akustihan Santeria kutsui viime kunnankokouksessa, kun Santeri oli
Huovilassa käymässä. Kun Akusti on ostanut puolet Huovilaa, niin Tuomas
kuuluu kaupittelevan hänelle koko taloa.

HETA

Mitä sinä hulluja puhut.

JUHANI (nauraen.)

Kas Akustia, eikö hän ole puhunutkaan sinulle?

    (Menee.)

HETA (koettaa hillitä itsensä,)

LOVIISA

Santeri-raukka! Sen ja Huovilan asiat ovat hullusti. Mutta ota sinä nyt
Santeri nätisti vastaan äläkä näytä, ettet tiennyt hänen tulostaan.

HETA

Kiitos opetuksesta. Vai ovat sen asiat hullusti — hyvä on! (Jaakolle.)
Mitä sinä siellä töllistelet? Mene Akustia hakemaan!

JAAKKO (ikkunassa.)

Voi kun Lammentaustalla on ihana hevonen! Tuollaista tammaa minäkin
havittelen. Mutta eihän Akusti osta muita kuin työhevosia.

HETA (sähisten.)

Ulos sieltä, lapset!

    (Lammentaustan Santeri ja Juhani tulevat.)

SANTERI

Päivää, Muumäen emäntä. Onneksi olkoon uudelle pytingille! Tämähän on
kuin linna, koko seudun koristus.

HETA

Päivää. Eikös Lammentaustan emäntä tullutkaan?

SANTERI

No kun se ei ole oikein terve. Päivää, Loviisa, et suinkaan sinä ole
vihainen minulle, kun Juhanin Hämeenlinnasta meille viettelin viime
viikolla.

LOVIISA (nauraen.)

Ei siinä Juhanissa taida paljon viettelemistä olla. Kyllä hän aina
sinne menee, missä hauskaa on.

SANTERI (huomaa Jaakon, joka on jäänyt ovelle seisomaan.)

Jaakkoko se on?

HETA

Mistäs Lammentaustan isäntä Jaakon tuntee?

SANTERI

Kyllähän nyt sentään pitäjäläiset tunnetaan. Päivää, Jaakko.

    (Pitää Jaakon kättä kädessään.)

JAAKKO

Päivää, Lammentaustan isäntä. Aliina, tules nyt päivää sanomaan.

ALIINA

Päivää. Kyllä Lammentaustassa on ihana juoksija. Me tässä Jaakon kanssa
katseltiin.

SANTERI

Vai niin, tykkääkös Jaakko hevosista?

JAAKKO

Tykkään mar.

    (Loviisa ja Juhani ovat jännittyneinä katsoneet tätä tervehtimistä.)

HETA (huomaa sen ja sanoo jääkylmällä äänellä.)

Jaakko, mene heti isääsi noutamaan. Akusti ei taida tietää, että
vieraat ovat jo tulleet. Ja Aliina, sinäkin, käske Siipirikko tuomaan
kahvia.

SIIPIRIKKO

Emäntä, emäntä, nyt rovasti tulee! Ja vallesmanni ja vallesmanskakin.

HETA

Viisaa ne sisään vaan.

    (Siipirikko, Jaakko ja Aliina lähtevät. Sitten kuuluu Aliinan
    ääni: »Iiiisäää. Aaakustii!» ja toiselta puolen Jaakon ääni:
    »Aaakustiii, Aakusti».)

HETA

Se nyt vielä puuttuu että ne huutavat. Tomppelit.

JUHANI

Ettei vaan mitään onnettomuutta ole tapahtunut.

HETA

Ei ole, eikä tapahdukaan. Kyllä minä Akustin tunnen. Sehän on voinut
jäädä johonkin pikkulintuja katsomaan... Isäntä muka!

ROVASTI (tulee sisään ruustinnan, vallesmanskan, vallesmannin ja
tohtorin kanssa.)

Herran rauhaa, Muumäen emäntä, ja onneksi olkoon, kun niin komean
talon olette rakentanut Herran avulla.

JUHANI

En tiedä kuinka sen Herran avun kanssa on, mutta Akustin kädet tässä
ovat toimineet.

HETA

Rakennusmestarikin meillä oli.

RUUSTINNA

Päivää, Heta. Kartanohan tästä Muumäestä kohta tulee.

VALLESMANSKA

Säj de, de' ä ståtligt. Onneksi olkoon!

VALLESMANNI

Mitä kaikkea se Akusti onkaan tästä Muumäkipahasesta tehnyt
parinkymmenen vuoden aikana.

TOHTORI

Älä unohda emäntää tässä. Päivää, Heta. Tämähän on jo ihan niinkuin
Niskavuorelle tulisi. Päivää, Juhani.

JUHANI

Sanos muuta, en minä ollut paikkoja tuntea.

    (Loviisa tervehtii.)

TOHTORI

Ja Lammentaustan Santerikin täällä on. Hauska tavata.

    (Santeri tervehtii.)

VALLESMANSKA

Herrejes, ja Loviisa kun on niin fiini. De ä' ståtligt, de'. Ja
kuistinikkunatkin on färilasista, aivan kuin Niskavuorella.

HETA

Mitäs me, pientilahan Muumäki on Niskavuoreen verrattuna.

JUHANI

Älä puhu, hienompi navetta Muumäellä on. Saamarin Akusti, on rakentanut
mallinavetan.

SANTERI

Täytyy mennä katsomaan.

VALLESMANSKA

Ja första prisethän se on saanut näyttelyssä härkästään.

VALLESMANNI

Sonnistaan. Sonnista, kära du, sonnista, kära hjärtandes, sonnista.

VALLESMANSKA

Sonni tai härkkä, eikö se ole sama? (Kaikki nauravat.) Mutta missä
on isäntä?

TOHTORI

No, sanos muuta, kun unohdettiin isäntä. Missä Akusti on? Tässä
katsellaan taloa eikä isäntää ole missään.

JUHANI

Akusti lie yksinkertaisesti unohtanut, että vieraita tulee.

HETA

Tietäähän Akustin. Anteeksi nyt, mutta Akustihan on sellainen, että se
helposti unohtaa kaiken, kun joutuu metsään.

SANTERI (vallesmannille.)

Ja erikoisesti jos joutuu naapurin metsään, jota aikoo ostaa,

    (Iita katselee ovesta sisään.)

HETA

Niin, Santerikin sen tietää. Iita, käske sitten tuomaan kahvi sisään.

IITA

Maantie on mustana väkeä. Kyllä tulee paljon vieraita.

HETA (hätääntyneenä.)

Eikä isäntää missään!

AKUSTI (avaa oven ja katselee sisään, koettaa sulkea sen äkkiä.)

Herrajestas!

JUHANI

No, siellä se on. Tänne sisään, mies! Missä sinä olet ollut?

    (Avaa oven ja yrittää yhdessä tohtorin kanssa vetää Akustia sisään.)

AKUSTI

Älä, älä nyt, kun olen näin likainenkin, Heta vielä suuttuu. En minä
hoksannutkaan, että oli niin myöhäistä.

HETA

Akusti, missä sinä olet ollut? Ja kehtaatkin tulla noin likaisena
sisään!

    (Aliina ja Jaakko tulevat.)

AKUSTI

Anteeksi, hyvä herrasväki, se oli nyt sillä lailla, että Roope tuli
sanomaan, että salaojan suut laukeevat, nekun jäivät ilman täytettä.
Näes, Heta ajoi ne salaojurit pois talosta, kun ne ryyppäsivät ja
tappelivat, ja tiedättehän, hyvät ihmiset, että jos sateen aikana
salaojan suut jäävät täyttämättä, niin kauheatahan siitä tulee. Niin
me tuolla Valkojan pellolla avattiin lohjenneet paikat ja täytettiin.
Taisi olla hieman sotkuista työtä. Sinä, Juhani, kyllä ymmärrät, että
kun seisoo kainaloon saakka salaojan liejuvellissä, niin — ei, anteeksi
nyt, hyvät herrasväet, kovin liejuinen minä olen.

HETA

Lähde siitä heti pukeutumaan. Anteeksi nyt, hyvät vieraat, kun on
sellainen isäntä.

VALLESMANNI

Ei isännässä mitään vikaa ole.

TOHTORI

Älä vilustu, Akusti. Mene heti pukeutumaan.

AKUSTI

Meinasin salaa livahtaa sisään, mutta kun tuo Juhani...

VALLESMANNI

Tässä juuri arveltiin, että kai sinä taas olit jonkun naapurin metsiä
katsomassa ja ostamassa.

AKUSTI (iloisena.)

Kas kun arvasittekin oikein. Valkojan takametsänhän minä tänä aamuna
ostin, kun se on niin lähellä meidän Valkojan peltoja.

HETA

Siunatkoon, etkä taaskaan puhunut mulle mitään. (Akusti livistää.)
Siinä se livisti.

JUHANI

Kyllä se on suurenmoinen mies, tuo Akusti.

HETA

Mikäs isäntä se on, joka vieraansa unohtaa.

ROVASTI

Rakas Muumäen emäntä, minun piti juuri ilmoittaa teidän miehellenne,
että hänet on valittu kirkkoväärtiksi.

HETA

Akustiko? Mikäs kirkkoväärti Akusti on? Eihän se osaa käyttäytyä kuin
kirkkoväärti.

AKUSTI (avaa oven, puoliksi riisuutuneena.)

Heta, kuule, minne sinä olet pannut minun paitani?

    (Yleinen nauru.)

HETA

Aliina, mene hakemaan. En minä sinua ole ennenkään passannut enkä
passaa nytkään.

    Väliverho

Viides kuvaelma

V. Isäntien pojat menevät sotaan.

1918. Muumäen sali. Puolipimeä. Heta avaa oven ja huutaa hiljaa

viereiseen huoneeseen.

HETA

Jaakko, tule tänne,

    (Jaakko tulee unisena.)

JAAKKO

Meinasin vähän nukahtaa, kun tänä aamuna niin aikaisin minut sängystä
jahtasit, että muka punaiset tulevat.

HETA

Hiljaa, ettei Siipirikko kuule.

JAAKKO

Mitä nyt?

HETA

Kukonojan pojat yrittävät tänä yönä Tampereelle. Saat lähteä niiden
kanssa. Valkoiset ovat tulossa sinne. Täältä menee iso joukko poikia.

JAAKKO

Mutta kun ei isä tahdo, että minä lähtisin.

HETA

Ole vaiti. Isääsikö sinun pitää totella? Hän ajattelee niinkuin muutkin
rengit. Kaikki isäntien pojat lähtevät. Renkisielut vain punaisia
hyysäävät.

JAAKKO

Mutta jos punaiset saavat meidät matkalla kiinni, niin ne tappavat.

HETA

Mikäs mies sinä olet? Onhan teillä pyssyjä. Salaa sinä tänä yönä lähdet.

JAAKKO

Mutta rahaa minun täytyy saada, kuinka minä muuten lähtisin.

HETA (antaa rahapussista rahaa.)

Tuossa on kaikki mitä minulla on, viimeistä penniä myöten.

JAAKKO

Eihän toi riitä mihinkään. Etkö sinä voisi ottaa isän arkusta?

HETA

Mitä sinä meinaat? En minä ennenkään ole Akustin arkkuun koskenut.
Koetetaan saada Kukonojan isännältä lisää. Minä puhun sille, kun se
tulee tätä kautta.

JAAKKO

Mutta jollen minä tulekaan enää takaisin?

HETA

Älä puhu sillä lailla — eihän minun helppoa ole lähettää sinua. Ainoa
sinä olet, Jaakko, äidin ainoa. Mutta jollei mennä sotaan, niin ne
vievät meiltä maat ja mannut. Meneehän sinne Niskavuoren Aarnekin
tappelemaan isänmaan puolesta. Kai sinunkin on tapeltava Muumäen
puolesta.

JAAKKO

Mutta jos isä suuttuu?

HETA

Anna suuttua. Ei se Akustin suuttuminen ole ennenkään mitään merkinnyt.
Alkaa jo hävettää kaikkien edessä, kun meiltä punaiset eivät ole mitään
vieneet. Rupeavat kaikki pian ajattelemaan, että me ollaan punaisia.

JAAKKO

Pitäähän siitä sentään Akustillekin sanoa.

HETA

Ole vaiti.

SIIPIRIKKO (tulee sisään.)

Kuulkaas, emäntä. Pitäisikö minun laittaa se kakku?

HETA

Tottakai, Emännät tulevat kohta.

SIIPIRIKKO

Jos emäntä tulisi sitten antamaan lisää voita siitä piilotetusta
rittelistä. En minä jaksa sitä esiin kaivaa kahverin lattian alta.

HETA

Kyllä sinäkin näemmä kaikki tiedät. Kukas sulle on sanonut, että voi on
kahverin lattian alla?

SIIPIRIKKO

Kyllähän nyt sellaiset asiat tietää. Tules, Jaakko, auttamaan mua.

HETA

Kyllä ruokasalin kaapissa on vielä voita.

SIIPIRIKKO

Jaha, se muuttaa asian.

    (Lähtee.)

HETA

Oletkos nähnyt kuinka tuo Siipirikko on olevinaan emäntää talossa siitä
saakka, kun Roope punaisten esikuntaan tuli. Kyllä se saa lähteä niin
pian kuin tämä hulina loppuu.

JAAKKO

Eihän Siipirikko mitään pahaa ole tehnyt, eikä meiltä ole mitään viety.
Mutta jos minä nyt täältä lähden, niin tulevat kyllä perään kysymään.
Voi teidän isän kanssa vielä hullusti käydä.

HETA

Käyköön kuinka käy. Veisivätkin jotain, että Akustikin näkisi
minkälaisia ne hänen kaverinsa ovat.

AKUSTI (tulee sisään oikealta.)

Kas, mitäs äiti ja poika täällä nyt puolipimeässä istuvat.

HETA

Kaikki nykyään puolipimeässä istuvat ja vielä aivan pimeässä. Se on
meillä vain, kun sähkö täydestä palaa.

AKUSTI (nauraen.)

Vaikka on karbiidiakin varattu.

HETA

Mitäs nauramista siinä on? Santalan Mari kävi kertomassa, että
Lehtimäen poika on ammuttu.

AKUSTI

Se on kauheata, mutta kun olivat täysissä varusteissa salaa yrittäneet
rintaman lävitse.

HETA

Aina sinä vaan puolustelet niitä hyviä kavereitasi.

AKUSTI

En tiedä puolustelenko. Eihän niitä noin isännän kannalta voi
puolustaa, mutta en minä niiden selkään enemmän sälytä kuin oikeus ja
kohtuus vaatii. Yritän katsoa asioita niin puolelta kuin toiselta. Ja
mitä meihin tulee, niin eivät kai ole kehdanneet tulla minulta mitään
ottamaan, kun olen kaikkien kanssa toimeen tullut. Mutta kai niitten on
pakko tulla meiltäkin viemään.

HETA

Tulisivatkin. Ei sitä kehtaa emäntiä silmiin katsoa, kun meiltä ei ole
mitään viety ja ompeluseura kokoontuu tänään meille. Ja arvaa sen,
kuinka Nikkilän emäntä tulee pistelemään minua.

AKUSTI (nauraa,)

Kas kun minä en ole osannut ottaa sitä siltä kannalta. Ja minä kun
luulin, että sinä mielissäsi olet, ettei meiltä mitään ole viety, noin
niinkuin ylvästelisit, että katsokaas, Akusti on niin hyvissä kirjoissa
työväen kanssa, etteivät kehtaa tulla häneltä takavarikoimaan.

JAAKKO

Kun ei se Akusti ymmärrä mitään.

HETA

Niin, ei ymmärräkään.

    (Heta poistuu.)

AKUSTI (Jaakolle.)

Kuule, Jaakko, mitä sinä viimeaikoina olet ruvennut lorvailemaan.
Et tänäänkään tullut puinnille. Minun piti sanoa sinulle, että jos
äidilläsi on jotain meininkiä sinun suhteesi, niin älä ota häntä
vakavasti. Äidillesi pitää sanoa jaa ja amen ja antaa perään, mutta
sitten pitää toimia niinkuin asiat vaativat.

JAAKKO

Kyllä minä olen huomannut, miten sinä menettelet äidin kanssa.

AKUSTI

Eivät ne naiset juuri näe pitkälle eikä pitemmälle omia tunteitaan.
Meidän miesten on harkittava asioita ja sitten toimittava.

JAAKKO

Mitä se harkinnasta paranee?

AKUSTI

Jaaha, oikein minä taisin arvata.

JAAKKO

Ei se taida olla vaikeata arvata, jos äidin vähänkin tuntee.

AKUSTI

Voi Jaakko. Että tällaisen onnettomuuden piti maallemme tapahtua.
Tässä minä olen palvellut äitiäsi ja kasannut omaisuutta, kovaa on
työ ollut, ristiluissa alkaa tuntua tuo ojan kaivu, ja sitten menee
maailma sekaisin ja lopuksi ei räknätä niitä rikkauksia, jotka olen
saavuttanut, vaan jellaa ainoastaan se miten ihmisten kanssa on ollut.
Kun ihmiset nyt ovat tulleet susiksi toisilleen, niin kuinkas minun
käy, kun en minä tahtoisi olla susi en yhtä enkä toista kohtaan.
Koettaisinpa vain auttaa. Etkö sinäkin, Jaakko, voisi elää tässä tuon
minun riitinkini mukaan.

JAAKKO

Äiti tahtoo, että minä lähtisin pohjoiseen.

AKUSTI

Arvasinhan minä.

JAAKKO

Ja kyllä minä lähden, kun muutkin lähtevät.

AKUSTI

Ampumaan omia? Ehkä tulet ampumaan Välimäen Jussin tahi Maanojan Aatun.

JAAKKO

Tahi he minut. (Melkein nyyhkyttäen.) Isä, miksi me emme voi elää
rauhassa, kaikki ihmiset?

AKUSTI

Hyvä että kerrankin sanot isä.

    (Siipirikko ja Aliina tulevat sisään.)

ALIINA

Kuule, isä, Maanojan Roope soitti esikunnasta, että meidän
myllykuormasta oli takavarikoitu säkki jauhoja, ja Roope kysyi
pitäisikö se säkki tuoda tänne takaisin.

AKUSTI

Minä menen puhelimeen. Kyllä on parasta, että pitäisivät sen säkin ja
vielä muutaman säkin lisääkin.

    (Lähtee puhelimeen.)

ALIINA

Tottakai, kyllä nyt äiti tulee onnelliseksi. Kun ottaisivat pari
hiehoakin.

KERTTU

Ei päästetä Jaakkoa menemään.

HETA (tulee sisään.)

Kuinka Siipirikolla on aikaa keikkua täällä, kun pitäisi kakkua paistaa
ja emännät tulevat pian. Nikkilän emäntä näkyy jo ajavan pihalle.
Menes, Jaakko, ottamaan hevonen vastaan.

SIIPIRIKKO (mennessään.)

Kakku on kohta valmis. Kun eivät vaan emännät kertoisi pitkin pitäjää,
että meillä kakkuja syödään, vaikkei muilla ole mitään.

HETA (raivoissaan.)

Oletko sinä siinä vaiti, senkin... Kaikilla on jotain piilossa.

ALIINA

Ajatteles nyt, jos Siipirikko kertoisi maailmalle ja punaisille, että
meillä on voitynnyri kahverin lattian alla ja sokerisäkki sun sänkysi
alla!

HETA

Vielä mitä. Siipirikko nyt lähtisi Akustin päälle kantelemaan. Kun
on palvonut Akustia kolmattakymmentä vuotta ja sen vuoksi minuakin
palvelee.

ALIINA

Ole vaiti, äiti.

AKUSTI (tulee.)

Käyn esikunnassa ja katson mitä voisi tehdä siinä Harjulan asiassa.

    (Menee.)

ALIINA

Esikunnasta soittivat, että olivat takavarikoineet myllykuormasta yhden
jauhosäkin.

HETA

Herrajestas, etkä sinä ole puhunut mitään. No ovathan ne nyt vihdoinkin
käyneet Akustinkin omaisuuden kimppuun. Sehän oli hauskaa.

    (Nikkilän emäntä tulee sisään.)

HETA

Tervetuloa, Sanni, käy sisään, käy sisään!

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Päivää, päivää, Muumäen väki, mitäs kuuluu? Eikös Harjulan Manta ole
vielä tullutkaan? Vaikken tiedä, onko Harjulassa yhtään hevostakaan
enää jäljellä. Voi näitä aikoja, näitä aikoja!

HETA

Sanos muuta, meiltäkin ovat viisi jauhosäkkiä vieneet myllykuormasta.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Mitäs teillä on hätää, kun on Siipirikko talossa. Maanojan Roopen
silmäterä. Niin kauan kuin Roope on Esikunnassa ei Muumäellä mitään
hätää ole. Onhan se Akustin ylimmäinen ystävä.

HETA

Ystävä tai ei ystävä, ei nykyään ystäviä olekaan.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Vai veivät ne teiltäkin. Onhan se nyt jo kumma.

ALIINA

Kuka tietää, vaikka veisivät koko karjan, niinkuin Harjulastakin.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Pitäkää varanne vaan. (Hiljaa.) Puhutaan, että parasta olisi ajaa
parhaat lehmät johonkin niittylatoon niinkuin Vanajalla ovat tehneet.

ALIINA

Kas kun meillä ei ole tehty navetan alle kellaria, johon ne olisi voitu
piilottaa.

HETA

Eikös sinulla ole mitään tekemistä? Lähdetään ruokasaliin kahville,
siellä on vähän lämpöisempää.

    (Lähtevät oikealle.)

SANTERI (tulee.)

Hyvää iltaa.

ALIINA

Isä lähti juuri, eikö setä tavannut häntä? Minä sanon äidille.
(Avaa oven.) Äiti, tule tänne.

HETA (tulee ovelle.)

Mitäs nyt?

ALIINA (hiljaa.)

Täällä kysytään sinua.

HETA (hiljaa;)

Mene, äläkä päästä tänne ketään.

SANTERI

Iltaa, Heta.

HETA

Iltaa. Mitäs sinulla on asiaa?

SANTERI

Hyvin tähdellistä asiaa. Etkö sinä sentään käske minua istumaan.

HETA

Ole hyvä ja istu. Akusti ei ole kotona.

SANTERI

Kyllä minä huomasin, että Akusti ajoi kylälle päin, sen vuoksi minä
tulinkin. Minulla on asiaa sinulle.

HETA

Mitä ihmeellistä asiaa sinulla voi olla minulle?

SANTERI

Minä kuulin Kukonojalta, että sinä aiot lähettää Jaakonkin pohjoiseen
päin.

HETA

Mitä se sinulle kuuluu?

SANTERI

Kuuluu miten kuuluu. Jos et sinä sentään lähettäisi Jaakkoa. — Minulla
ei ole lapsia. Kun Esteri kuoli, jäin aivan yksin.

HETA

Mitä se minulle kuuluu, ettei sinulla ole lapsia! Ja mitä tekemistä
sinulla on minun poikani kanssa? Mitä ihmettä sinä sekaannut perheeni
asioihin?

SANTERI

Heta, ole ihmisiksi. Minä puhuin Jaakon kanssa, Ei hänen tee mieli
lähteä, eikä Akustikaan sitä halua.

HETA (hampaitten välistä.)

Renki on renkien puolella.

SANTERI

Oletko sinä järjetön. Kaikkien isäntien suoja hän nykyisin on. Älä
pakota Jaakkoa lähtemään.

HETA

Muitten talojen pojat ovat lähteneet. Miksi et niitä paimentanut?

SANTERI

Ne ovat toista sorttia. Jaakko ei halua lähteä.

HETA

Vai niin. Vai olet sinä ruvennut Jaakosta huolehtimaan. Hae itsellesi
sellainen Esteri, joka synnyttää poikia, ja jätä minun poikani rauhaan.

SANTERI

Kyllä sinä osaat olla pirullinen, Heta. Minä pidän Jaakosta. Meidän
elämämme on niin kummallisesti järjestynyt. Esteri oli erehdys.

HETA

Vai erehdys! Pitäisitkös Jaakosta, jos hän olisi köyhän ja halveksitun
naisen äpärä? Lähde täältä ennen kuin ajan sinut ulos!

SANTERI

Tuleekohan sinusta koskaan ihmistä, jolla olisi vähän sydäntäkin.

HETA

Ei ainakaan Lammentaustan Santerille. Hyvästi.

    (Santeri lähtee ovelle, kun Jaakko avaa sen.)

JAAKKO

Äite, minä olen päättänyt, etten minä lähde.

HETA

Vai olet sinä sen päättänyt.

SANTERI

Se on oikein, Jaakko. On sinulla muutakin tekemistä.

    (Lähtee ulos.)

HETA

Rengin pojan ne tahtovat sinusta tehdä. Et ole rengin poika, kuuletko,
et ole! Sinun on mentävä sinne, missä Niskavuorenkin pojat ovat.

KERTTU (joka on seisonut koko ajan nurkassa.)

Älä mene, Jaakko!

HETA

Ulos, sinä salahaisija sieltä! Kuuntelee ovien takana ja nurkissa!

ALIINA (juoksee sisään.)

Herranen aika, nyt tulivat viemään karjaa!

HETA

Mitä! Missä Akusti on? Entäs Siipirikko?

MAANOJAN ROOPE (ja kaksi muuta miestä tulevat sisään.)

Ehtoota, emäntä. Mitäs kuuluu? Tultiin nyt hakemaan lehmiä teiltä,
kun teillä on navetta vielä täysi ja rintamalla näkevät nälkää. Jos
niinkuin joku tulisi viisaamaan, että mikä olisi vähemmän maidossa.

HETA

Rosvoja te olette, rosvoja ja murhaajia!

ROOPE

Emäntä pitäisi vähän pienempää suuta. Kyllä Muumäellä on varaa
luovuttaa siinä kuin muillakin.

HETA

Ryöväreitä te olette!

JAAKKO

Äiti, ole nyt hiljaa.

MIES

Tule pois, Roope. Mitäs sille ämmälle voi. Sanoinhan minä, ettei tänne
kukaan uskalla tulla, kun emäntä on niin paha suustaan. Tule pois.

HETA

Ulos siitä, Maanojan rosvo!

NIKKILÄN EMÄNTÄ (ovella.)

Heta, Heta, ole nyt hiljaa ja nätisti, vievät vielä sinutkin!

ROOPE (nauraa.)

Emme vie. Mitäs me sillä teemme. Muumäen emäntä on sellainen ämmä, että
sitä pirukin pelkää.

HETA

Vai irvistelet sinä vielä! Sellainen murhasakki, rosvosakki.

ROOPE

Eikä nuori isäntä puhu sanaakaan.

JAAKKO

Kyllä Roope tietää, ettei minulla ole mitään sanomista Muumäellä.

ROOPE

Niin se taitaa olla. Tule pois. Lähdetään karkuun. Puhutaan Akustin
kanssa ja viedään ne lehmät.

    (Menevät.)

HETA

Roistot!

ALIINA

Ole varovainen, äite.

NIKKILÄN EMÄNTÄ

Voi herrajestas, kuinka sinä uskallat sillä lailla puhua. Voivat vielä
tehdä vaikka mitä. Tule, Jaakko, katsotaan etteivät vie hevostani!

    (Ulos.)

HETA

Ryövärit! Nyt ne vievät koko karjan. Koko karjakannan ne hävittävät! Ja
kaikki isännät! (Jaakolle.) Lähdetkös nyt!

JAAKKO

Kai minun sitten on mentävä.

    Väliverho

Kuudes kuvaelma

VI. Kartano ostettiin ja torpat erotettiin.

Kerttu istuu yksin Muumäen salissa ja Aliina tulee oikealta.

ALIINA

Mitäs sinä täällä istut?

KERTTU

Istunpahan vaan, minäkin kerran salissa.

ALIINA

Isä käski keittää kahvia Huovilan torppareille.

KERTTU

Vai käski. Oletko sinä yhtään ajatellut, että siitä saakka kun äiti
kapinan jälkeen Siipirikon pois ajoi, minä en ole päässyt keittiöstä
ulos kuin joskus portaille istumaan.

ALIINA

Älä valita. Onkos minullakaan levonhetkeä? Mitäs hyötyä siitä on, että
isä on ostanut Huovilan kartanon — kartanon... Muttei ole puhettakaan,
että palvelija taloon otettaisiin.

JAAKKO (tulee sisään.)

Mitäs te likat täällä supatatte?

ALIINA

Me kapinoimme. Olisi, aika että sinäkin jo rupeaisit kapinaan. Isä
ostelee kartanoita ja sinä olet kuin mikäkin Muumäen trenki.

JAAKKO

Jos en minä olisi Muumäen trenki, niin ei isä ostaisikaan kartanoita.

    (Heta tulee oikealta.)

HETA

Täällähän Kerttukin on, Keittiössä istuu Perttulan muija ja varastaa
sokeria, ja täällä herrasväki istuu kaikessa rauhassa. Heti paikalla
keittiöön. Ja sinäkin, Aliina, mene tuukkaamaan. (Jaakolle.) Mitä
varten valjashuoneessa on valoa? Mene heti katsomaan mitä se tallimies
siellä tekee. Mikä se semmoinen pehtori on, joka ei perään katso.
Missä isä on?

JAAKKO

Huoneessaan. Kirjoittaa vallesmannin kanssa kontrahteja.

HETA

Mitä ihmeen kontrahteja?

KERTTU

Jos äiti antaisi avaimet, jotta minä saisin sokeria kahvivieraille.

HETA

En minä sinulle avaimia anna. Itse minä sokeriskoolin täytän.

    (Lähtee pois Kertun kanssa. Eteisestä kuuluu puhetta.)

ALIINA

Nyt ne miehet tulevat. (Jaakolle.) Pysy sinä täällä.

JAAKKO

Mitäs minä täällä teen, parasta on istua pehtorin kanssa
valjashuoneessa.

    (Lähtee.)

    (Torpparit Nieminen, Salminen ja Jokinen tulevat sisään.)

ALIINA

Tulkaa sisään vaan. Isä ja nimismies tulevat kohta. Päivää!

    (Kättelee.)

MIEHET

Päivää,

    (Aliina lähtee.)

SALMINEN

Kolmekymmentä hehtaaria se mulle lupasi, kun on kahdeksan hehtaaria
peltoa.

NIEMINEN

Ja kolmekymmentäviisi hehtaaria minulle ja Viljaselle kun meillä on
niin huonot maat.

JOKINEN

Minkä takia hän nyt sillä lailla ilman vuokralautakuntaa aikoo
järjestää, vaikkei vuokralautakunta meille antaisi kuin kaksikymmentä
hehtaaria.

SALMINEN

Sanos muuta. Ja hyvää metsää meille jakaa. Mutta kuka niitä Akustin
meininkejä ymmärtää.

    (Akusti tulee.)

AKUSTI

Päivää miehet.

    (Tervehtii kaikkia kädestä.)

MIEHET

Päivää, päivää.

AKUSTI

Kai te nyt suunnilleen tiedätte mistä on kysymys?

JOKINEN

Suunnilleen. Mutta kun tultiin tässä yhtä matkaa niin juteltiin, että
on se sitten ihmeellistä, että Akustista niin rikas mies tuli, että
Huovilan kartanonkin osti ja oikein herraksi pääsi. Milläs ihmeen
konstilla sinä oikein ne suuret omaisuudet olet saanut? Ja saako sinua
enää Akustiksi sanoakaan.

AKUSTI (nauraen.)

Saa, saa. Meinasitte kai, että se Akusti on sielunsa paholaiselle
myynyt?

JOKINEN

Kyllä minäkin sen olisin paholaiselle myynyt Huovilan kartanon hinnasta.

SALMINEN

Ei pirukaan joka sielusta huoli.

AKUSTI

En tiedä piruko minut metsiin saattoi, kun isoset täältä metsänsä
puulaakille möivät, mutta minä kävelin katsomassa mitä jäljelle oli
jäänyt ja ostelin sitten isosilta ne metsänloput halvalla. Mutta
minulla oli metsän kanssa sopimus: minä ostan ja hoidan, sinä kasvat!
Ja sen minä teillekin sanoisin, että pitäkää silmällä puitanne, niillä
on tapana kasvaa.

JOKINEN

Vai sillä tavalla se kävi.

AKUSTI

Olenhan minä hyötynyt toisten ihmisten työstäkin, enkä vain puista,
vaikkei torppareita täällä Muumäellä ollutkaan. Mutta tuon Huovilan
mukana minulle siunattiin nämä teidän erottamattomat torppanne.
Pahuksen vuokralautakunta ei ole vielä ennättänyt teitä erottaa
kartanosta. Siksi minä ajattelinkin ottaa lain omiin käsiini ja itse
erottaa teidät Huovilasta.

SALMINEN

Ei tämä hullumpi ajatus ollutkaan.

AKUSTI

Minäkin olen torpan poika. Siksi päätin pysyä entisissä köyhän miehen
mielipiteissä ja antaa teille vähän enemmän maata kuin mitä laki
myöntää. Enkä minä muuta korvausta vaadi kuin että vielä tekisitte
yhden vuoden vanhaa taksvärkkiänne.

SALMINEN (raapii korvaansa.) Lain mukaanhan meidän ei taksvärkkiä enää
tarvitse tehdä.

AKUSTI

Mutta minäpäs ehdottaisin, että tekisitte Muumäen Akustille saman
taksvärkin yhden vuoden aikana kuin vuosisatoja olette tehneet kartanon
isännille. Sitten pääsette itsenäisiksi maanviljelijöiksi. Onko selvä?

    (Tarjoaa tupakkaa.)

SALMINEN

Mitäs muuta tässä onkaan kuin selvyyttä ja mitäs me muuta osaamme kuin
kiittää. ( Sytyttelevät savukkeita.)

AKUSTI (avaa oven.)

No, vallesmanni, joko te olette valmis?

VALLESMANNI (tulee, kahdenkesken Akustille.)

Kuule, minä ajattelin kysyä mitä muut isännät siitä sanovat, että sinä
maitasi tällä lailla pois jakelet.

AKUSTI

Sanovat ensin, että Akusti on hullu. Sitten otaksuvat, että minulla
on tämänkin takana taas jotain koirankujeita rikastuakseni toisten
kustannuksella ja hyväksyvät senkin. Kas kun minä en aja politiikkaa
enkä moiti muita.

VALLESMANNI (nauraa.)

Niin se kai lie. Kuka sinusta oikein selville pääsee. Päivää, miehet.

MIEHET (ovat sillä välin hiljakseen ja vakavasti keskustelleet keskenään.)

Päivää, päivää.

VALLESMANNI

Vai tämmöisen erinomaisen kaupan te nyt teette Huovilan uuden herran
kanss.

AKUSTI

Mikäs herra minä olen, Muumäen Akusti vaan.

SALMINEN

Muumäen Akusti taitaakin olla se oikea herra.

VALLESMANNI

Samaa sanon minäkin. Tässä ovat sitten kauppakirjat, Jokisen
ensimmäisenä. Pitäisikö mun julkilukea se?

JOKINEN

Mitäs sitä julkilukee. Kai se sitä on, mitä Akusti sanoo.

VALLESMANNI

Kyllä se sitä on. (Jakaa kauppakirjat.) No niin, sitten tänne nimet.

    (Miehet kirjoittavat.)

AKUSTI

Annas tänne niin minäkin kirjoitan.

VALLESMANNI

Ja tänne viereen tulee sitten emännän allekirjoitus. Onkos emäntä
kotona?

AKUSTI

Kyllä on. Siirrytään sitten ruokasaliin päin, niin minä haen emännän
allekirjoittamaan. (Huutaa.) Aliina! Hankis nyt näille uusille
isännille kahvia.

    (Aliina johdattaa torpparit oikealle. Vallesmanni kokoaa papereitaan.)

AKUSTI (menee ovelle ja huutaa.)

Heta! Tule tänne!

    (Heta tulee.)

HETA

Mitäs nuo Huovilan torpparit täällä lattioita likaa? Päivää vallesmanni.

AKUSTI

Me tässä vallesmannin kanssa erotettiin ne torpparit vihdoinkin, niin
että meille lopullisesti selkiää kuinka paljon sitä Huovilan maata ja
metsää meille jää.

HETA

Eikös vuokralautakunta määrää kuinka paljon maata torpparit saavat?

AKUSTI

En minä viitsinyt ruveta odottamaan vuokralautakuntaa. Me myymme ne
torpan maat niille ilman muuta sillä ehdolla, että tekevät vielä yhden
vuoden entistä taksvärkkiä.

HETA

Mitä sinä meinaat? Vain yhden vuoden?

VALLESMANNI

No, Akusti meinaa korjata niitä vuosisatojen vääryyksiä ja luovuttaa
torppareille maata ilman korvausta.

HETA

Onkos hän hullu?

VALLESMANNI (nauraen.)

Siitä ei ole varmuutta.

AKUSTI

Tässä on kauppakirjat. Sinun pitäisi panna nimesi niihin.

HETA

Että minä panisin nimeni tuollaisten kontrahtien alle! Ei iki
maailmassa! Vai sillä tavalla sinä lastesi omaisuutta vieraille
lahjoitat! Kun kerran niin roskainen laki on, niin vuokralautakunta saa
määrätä paljonko maata torppareille kenkätään. Antaa valtion meiltä
rosvota. Minä en ikinä tällaisia allekirjoita.

VALLESMANNI

Siunatkoon, tästä nyt vasta soppa tuli!

AKUSTI

Jos sinäkin olisit hyvä ja lähtisit sinne ruokasaliin kahville. Minä
tässä juttelen emännälleni.

VALLESMANNI

Juttele, juttele! Kunhan juttelusta olisi apua.

    (Lähtee.)

HETA

Eikä ole!

    (Yrittää lähteä.)

AKUSTI

No mutta, Heta.

HETA

Älä yritäkään. Työnnät vaan torppareille hehtaareita ilmaiseksi.

AKUSTI

Kas nyt, Heta kulta. Kun me nyt ollaan kartanon omistajia, niin minä
aattelin, että sinunkin pitäisi olla samanlainen kartanon rouva kuin ne
entisetkin, joille torpparit taksvärkkejä tekivät ja marjoja, kaloja
ja villoja toivat. Muistathan miten Huovilan rouva oli seisonut aitan
ovella ja emännöitsijän kanssa torppareilta voita, marjoja ja kaloja
vastaanottanut. Enhän minä ilmaiseksi, Heta-kulta. Vuoden taksvärkki
on heillekin kallis asia, melkein sama kuin mitä vuokralautakunta
korvausta määrää, ja sitä paitsi minä tarvitsen navettarakennukselle
hevosmiehiä.

HETA

Pelkkää kenkkäystä se on koko homma.

AKUSTI

Aatteles nyt, kun ei koko pitäjässä kukaan enää tee taksvärkkiä, niin
Muumäen emännälle kumminkin vanhat torpparit sitä tekevät. Kuinka
komeata se onkaan! Muumäen emäntä seisoo kuin Huovilan Armo aitan
ovella ja ottaa torpparien antimia vastaan. Kukas sitäkin olisi
aatellut kun minä sinut eräänä syksynä Muumäen mökkiin toin!
(Tönäisee Hetaa.) Ja enkös minä ole sua passannutkin?

HETA

Kyllä sinä osaat!

AKUSTI

Mutta kartanon rouvan pitää myös käyttäytyä kuin kartanon rouva eikä
ajatella tuollaisia mitättömiä torppien juttuja.

HETA

Niinhän se on, mutta sinä lahjoitat maitamme pois.

AKUSTI

Meillä kun on maita ja metsiä nyt monin kerroin enemmän kuin
Niskavuorella. Aattele nyt sitä Loviisan kateutta!

HETA

Kyllähän se niinkin on. Sanos, muutetaanhan me sinne Huovilaan, eikö
niin?

AKUSTI

Ai, ei — se on eri asia. Jutellaan siitä sitten myöhemmin. Mutta
kirjoita nyt pian nämä kauppakirjat alle.

    (Heta allekirjoittaa paperit.)

AKUSTI

Ja saisit nyt oikeastaan mennä ruokasaliin, jotta miehet saisivat
sinuakin kiittää. Nyt vielä tämä Jokisen kontrahti.

HETA

Osaavatko ne edes kiittää. Ja viisikymmentä litraa puolukoita jokainen
saa tuoda. Ja kaloja suolattavaksi.

AKUSTI

Oikein. Lähde nyt sinne ruokasaliin ja käske vallesmanni tänne.

    (Heta lähtee. Akusti istuu väsyneenä kädet sylissä.
    Vallesmanni tulee sisään.)

AKUSTI

Tässä ne allekirjoitukset sitten ovat.

VALLESMANNI

Herrajesta! Kuinka sinä sait emännän näihin suostumaan?

AKUSTI

Mikäs siinä.

VALLESMANNI

Täytyyköhän minun muuttaa käsitykseni tuosta Niskavuoren tyttärestä.

AKUSTI

Älä muuta! Mutta siinä ne sopimukset joka tapauksessa ovat valmiina.

VALLESMANNI

Sano nyt millä taivaan voimalla sinä ne aikaansait.

AKUSTI

Menes tuonne ruokasaliin kuulemaan, niin kyllä käsität. Mua väsyttää
kovasti.

VALLESMANNI

Kyllä sinun pitäisi levätä. Ja nyt sait vielä tuon Huovilan
hoidettavaksesi.

AKUSTI

Pojalleni minä sitä aion.

VALLESMANNI

Vai niin. Mitäs emäntä siihen sanoo?

AKUSTI

Mitäs te nyt kaikki siitä Hetasta. Järkevä ihminen hän on. Mutta
väsyttää niin vietävästi. Eikös huomenna ole säästöpankin johtokunnan
kokous?

VALLESMANNI

On, ja holhouslautakunnan.

KERTTU (tulee sisään.)

Isä! (Hiljaa.) Minulla on asiaa sinulle.

AKUSTI

Puhu vaan, kyllä vallesmanni kaikki meidän asiamme tietää.

KERTTU

Maanojan Aatu on keittiössä. Siipirikko kuuluu olevan kovasti sairaana.
Mahtaako niillä olla edes ruokaakaan, eihän Siipirikko valita.

AKUSTI

Anna pehtorin valjastaa. Aja itse sinne ja vie mitä hän tarvitsee. En
ole tullut ajatelleeksi Siipirikkoakaan tässä maailman mylläkässä.

KERTTU

Mutta mitäs äiti sanoo?

AKUSTI

Sano että minä olen käskenyt.

    (Kerttu lähtee ulos. Vallesmanni on hakenut papereita kasaan.)

VALLESMANNI

Siipirikkohan on sen Maanojan Roope-vainajan tytär?

AKUSTI

On. Niitä siipirikkoja on monenlaisia. Välistä minusta tuntuu, että
minäkin olen yksi niitä.

VALLESMANNI

Vielä mitä! Sinä, joka olet lentänyt pitäjän huipuille ja savuttanut
kaiken, mitä olet havitellut, tähdetkin taivaalta, jopa Huovilan
kartanonkin.

AKUSTI

Entäs sitten?

VALLESMANNI

Niin, entäs sitten?

AKUSTI

On olemassa kaksi tähteä, joita en ole saavuttanut. Niitä kahta tähteä,
joita sydämeni havitteli ja jotka eivät välittäneet minusta. Katselivat
vain kirkkaina ja kylminä niinkuin tähdet pruukkaa.

HETA (ovesta.)

Akusti, annas vanhat kontrahdit tänne, kun ne miehet eivät enää
muistakaan paljonko taksvärkkiä ovat tehneet.

    Väliverho

Seitsemäs kuvaelma

VII. Kunnallisneuvos tekee kuolemaa.

Akusti on huoneessaan vuoteessa. Aliina istuu isänsä sängynlaidalla.

ALIINA

Voi isä, et sinä enää niin nuori ole, että voisit käydä jäissä
rypemässä.

AKUSTI (hyvin sairaana.)

Kun minä olen tottunut siihen kevätkalastukseen Roopen kanssa enkä
minä vieläkään voi unohtaa Roopea ja kuinka me yhdessä niitä verkkoja
nostelimme ja kaloja tuli kovasti.

ALIINA

Älä puhu Roopesta, isä. Kuinka äiti vihasi häntä ja Siipirikkoa!

AKUSTI

Äiti liioittelee aina. Äitisi on sitä mitä on. Hän ottaa niin
kovakouraisesti elämästä minkä irti saa.

ALIINA

Niin hän sinutkin otti.

AKUSTI

Kas likkaa! Niskavuoren Heta otti köyhän rengin ja kyllä hän aina minun
puoltani on pitänyt ainakin ulospäin.

ALIINA

Koko elinikäsi sinä olet palvonut ja palvellut Heta Niskavuorta.

AKUSTI

Et sinä ymmärrä niitä asioita. Näin se elämä on ollut ja mennyt ja nyt
se tekee ankarasti loppua.

ALIINA

Älä puhu lopusta, isä. Katsos, on niin monia asioita, joita minä en voi
antaa anteeksi äidille.

AKUSTI

Äidillensä pitää aina antaa kaikki anteeksi.

ALIINA

En minä voi antaa anteeksi, että hän Siipirikon talosta pois ajoi.
Siipirikko oli häntä palvellut yli kaksikymmentä vuotta. Meille
lapsille hän oli kuin äiti. Siipirikko-raukka.

AKUSTI

Siipirikko on tottunut ihmisiä palvelemaan. Hänen kätensä ovat yhtä
pitkät vaikka hänen toinen jalkansa onkin lyhyempi toista. — Minä olen
hyvin väsynyt tänään, Aliina.

ALIINA

Jos sinä lepäisit nyt, kun tohtori soitti että rovasti ja isännät
tulevat sinua tänään katsomaan. Minun täytyykin tästä lähteä
keittiöhommiin.

AKUSTI

Lähde vaan. Missä Jaakko on?

ALIINA

Huovilassa käymässä.

AKUSTI

Jos sentään Jaakkokin tulisi kotia ja olisitte täällä lähettyvilläni.

ALIINA

Tottakai ollaan. Lepää nyt, isä... (Heta on tullut huoneeseen
sanomalehti kädessään.) Isä on hyvin heikko.

HETA

Minä menen istumaan hänen luokseen ja luen lehtiä.

ALIINA

Ei hän enää jaksa kuunnella lehtiä.

HETA

Istunpahan tuossa keinutuolissa. Sinä saat järjestää kahvikuppeja, kun
vieraat ovat kohta täällä.

ALIINA

Älä puhu isälle. Anna hänen levätä.

HETA

Mikäs käskijä sinä minulle olet.

    (Istuutuu keinutuoliin lukemaan lehtiä. Aliina jää seisomaan,
    mutta viittaa kädellään ja lähtee. Heta keinuu edestakaisin
    kitisevässä keinutuolissa ja kakistelee sanomalehtiä.)

Kun ovat murhanneet miehen Iisalmella, kirveellä lyöneet päähän.
(Kääntää lehteä.) Jaa-ah, ja ministeri Niskavuori on käynyt
tarkastusmatkalla. Että siitä Kaarlestakin piti tulla ministeri!
Kyllä mar Loviisa nyt rehentelee. No, kun Aarnekin nai rahoja,
niin kai siellä Niskavuorella kaikki pellot salaojitetaan, koko
pitäjän malliksihan ne pyrkivät. Kuule muuten, se Myllymäen isäntä on
ruvennut ryyppäämään. Sen se kieltolaki aikaansaa. Ettei vaan
viettelisi meidän Jaakkoakin. (Katsoo lehden ylitse Akustiin päin.)
Jokos sinä nukut? Ai, ai, huonosti sinun asiasi ovat, kun aina kesken
juttua nukahdat.

AKUSTI (heikolla äänellä.)

Heta, anna minulle vähän vettä, janottaa niin.

HETA (Huutaa saliin.)

Aliina, Aliina, tule antamaan isällesi vettä, häntä janottaa. En minä
sinua ennen ole passannut enkä minä sinua passaa nytkään.

    (Jatkaa lukemista.)

AKUSTI (yrittää nousta. Raskaasti ja pelottavasti.)

Kyllä se olet sinä, joka nyt passaat minua, Heta Niskavuori.

HETA

Oletkos tullut hulluksi? Herrajestas!

    (Aliina tulee.)

AKUSTI

Ehkä olen tullut järkiini. Heta, sanon minä, (on tukehtua.)
anna vettä! Pois Aliina! Vettä, Heta!

ALIINA

Herra taivaassa, anna isälle vettä!

AKUSTI

Sanonko minä sinulle jotain, Heta Niskavuori. Sanonko ensi kerran ennen
kuolemaani.

HETA (antaa vesilasin.)

Tuossa on. Hulluksi se on tullut, pähkähulluksi.

AKUSTI (juo tukehtumaisillaan. Aliina auttaa hänet pitkäkseen.)

Rauhoitu, isäkulta, rauhoitu.

HETA (kävelee edestakaisin.)

Vai sillä lailla, vai sillä lailla.

    (Kerttu johdattaa sisään rovastin, tohtorin, vallesmannin
    ja Lammentaustan Santerin.)

KERTTU

Tehkää hyvin.

HETA

Tervetuloa, rovasti, tervetuloa, tohtori, tervetuloa herrassöötinki.

    (Kättelevät.)

ROVASTI

Jumalan rauhaa.

TOHTORI (Akustille.)

Päivää, päivää, kuinkas täällä voidaan?

    (Kättelee.)

HETA

Huonosti voidaan.

SANTERI

Päivää.

    (Rovasti, vallesmanni ja Santeri kättelevät Akustia. Kaikki
    kättelevät myös Alinaa, joka poistuu.)

HETA

Olkaa hyvät, istukaa.

    (Tohtori jää Akustin luo, tutkii, antaa pistoksen.)

HETA

Jokos Lammentaustassa kaikki touot on tehty?

SANTERI

Oli niin hyvät ilmat, jouduttivat aika lailla. Ja Muumäellä ja
Huovilassakin näkyy olevan touot selvänä. Jaakko näemmä on pannut
töpinäksi.

HETA

Akustihan sitä on viisannut. (Nielaisee.) Jaakosta tulee hyvä
maanviljelijä, (kylmästi.) kuten hänen isänsä.

    (Lähtee anteeksi pyydellen.)

AKUSTI

Kiitos, tohtori. Kai tämä nyt vähän piristää.

SANTERI (koettaa olla leikkisä.)

Aivan sopimatontahan onkin sairastella näin kesken touon tekoa.

AKUSTI (hymyillen.)

No sanos muuta.

VALLESMANNI

Ja vielä sopimattomampaa on lähteä kevätjäihin kylpemään.

AKUSTI

Oikein harmittaa. Sinne jäivät kalat ja kaikki.

ROVASTI

Mutta Jumalan avulla sentään ylös pääsitte.

TOHTORI

Kyllä Jumala olisi saanut samalla auttaa hieman nopeammin eikä odottaa
kunnes mies jo kävi siniseksi.

ROVASTI

Herran tiet ovat käsittämättömät. Eikä ruumiinhoitajan tarvitse koskea
sielunhoitoon ja Herran töihin.

AKUSTI

No nyt se vanha riita alkaa. Pitääkö minun taas ruveta välittäjäksi?

SANTERI (yskäisee.)

Top, top. Ennen kuin tässä kirkko ja lääketiede rupeavat riitelemään,
on meillä Akustille juhlallisempaakin asiaa, oikein virallista. Puhus
nyt, vallesmanni, kun tärkein mies olet kunnassa Akustin jälkeen.

VALLESMANNI

Minä olen tekijä enkä puhuja, puhu itse.

AKUSTI

Mitä ihmettä te olette nyt aikaansaaneet?

SANTERI (yskäisee vielä kerran.)

No, sitten. Arvoisa Muumäen isäntä ja kunnan esimies, osuuskassan
puheenjohtaja ja maamiessseuran esimies, terveydenhoitolautakunnan
puheenjohtaja ja meidän kaikkien veljemme Akusti. En minä nyt jaksa sen
virallisempi olla, mutta kuule, kaikkien ansioittesi perusteella...

ROVASTI

Entäs kirkkoväärti...

SANTERI

Voi saakutti kun unohdin. No niin, kaikkien niitten ansioittesi ja
tienestiesi perusteella ja koska sinä olet tästä Muumäen rappiotilasta
työlläsi ja viisaudellasi tehnyt pitäjän mallikartanon...

VALLESMANNI

Entäs se karjanjalostusyhdistys?

SANTERI

Voi vielä kerran saakutti kun senkin unohdin. No niin, joka tapauksessa
kaikkien suurten ansioittesi vuoksi ja luonnollisesti meidän
kaikkien pitäjän pylväitten esityksestä hallitus on suonut sinulle
kunnallisneuvoksen arvonimen. Ja salli nyt, veli Akusti, että me kaikki
onnittelemme sinua koko sydämestä!

AKUSTI

Kiitoksia, hyvät ystävät! Mitäs te nyt sellaista. En minä tätä ole
ansainnut. Kiitoksia sentään.

ROVASTI

Kyllä me tiedämme, että Muumäen isäntä on uskollisesti auttanut kaikkia
ihmisiä.

AKUSTI

Entäs sitten...?

ROVASTI

Kuinka niin?

AKUSTI

Enkä minä kumminkaan voinut auttaa silloin, kun ihmiset olisivat eniten
apua tarvinneet.

SANTERI

Kyllä minä tiedän mitä sinä tarkoitat. Kyllä minä tiedän, mutta älä
ajattele niitä aikoja. Paljon tehtiin, mikä oli ajattelematonta ja
väärääkin, mutta täytyy yrittää unohtaa, ja sinähän Akusti, olet,
elänyt omantuntosi mukaan. Nyt sinun ennen kaikkea täytyy tulla
terveeksi.

TOHTORI

Siihen minäkin yhdyn.

ROVASTI

Kaikki me siihen toivomukseen yhdymme.

    (Heta ja Aliina tulevat.)

HETA

Jokos herroille saisi olla kahvia? Aliina tuo sitten Akustillekin.

AKUSTI

Kiitos, kyllä minun kahvini ovat juodut.

VALLESMANNI

Kiitos, kunnallisneuvoksetar. Niin, kunnallisneuvoksetar! Akustista on
tässä tehty kunnallisneuvos.

HETA (säpsähtäen.)

No, eikös pitäjässä ollut parempaa miestä?

AKUSTI

Niinhän se nyt on käynyt, vaikkei se minun syytäni ole.

ROVASTI

Me onnittelemme kunnallisneuvoksetarta.

    (Onnittelevat kädestä.)

HETA

Mitäs siinä on onnittelemista. Olkaa hyvät, käykää kahville. Ette
suinkaan nyt koko päivää täällä Akustin vieressä istu.

ROVASTI

Eikö emäntä onnittelekaan kunnallisneuvosta?

HETA

No onneksi olkoon, vaikken minä ymmärrä mitä suuria tuo Akusti on
aikaansaanut.

SANTERI

Pitäisikö Akustin ansiot uudelleen luetella?

AKUSTI (hymyillen.)

Ei tarvitse. Heta on aivan oikeassa.

VALLESMANNI

Älä viitsi. Kyllä pitäjä tietää kuka Muumäellä isäntänä on ollut ja
töitä on tehnyt.

ROVASTI

Emme suinkaan saa unohtaa kunnallisneuvoksettaren osuutta isännän
saavutuksissa. Liian usein meillä unohdetaan emäntien osuus
talonhoidossa.

AKUSTI

Mitäs minä olisin ollut ilman Hetaa. Pelkkä renkipoika vain. Hetan
kautta minä maata sain. Kuinka paljon se merkitsee, että saa maata
kättensä alle ja vettä venheensä alle ja kalat omaan rysäänsä.

HETA

Hyvä että sen sanot. Kunnallisneuvos! (Kohauttaa olkapäitään.) Saanko
minä nyt pyytää kahville.

ROVASTI

Kiitoksia paljon.

    (Herrat hyvästelevät Akustia.)

ROVASTI

Herran siunaus teille, rakas ystävä.

SANTERI

Voi sitten hyvin ja tule terveeksi.

AKUSTI

Totta kai, totta kai. Lähtekää nyt kahville, kun Heta teitä odottaa.

VALLESMANNI

Muista tulla pian terveeksi.

AKUSTI (heikosti.)

Muistetaan.

TOHTORI

Minä tulen uudestaan illalla käymään ja annan vielä kerran ruiskeen.

AKUSTI

Kiitos, tohtori. Mahtaako se olla tarpeellista.

TOHTORI

Ja nyt levätään vähän.

AKUSTI

Levätään.

    (Herrat tekevät lähtöä.)

ROVASTI

Kyllä teillä on ollut raskas aika hoitaessanne tuota rakasta potilasta.

    (Poistuu Hetan kanssa.)

SANTERI (hiljaa.)

Sanokaahan, tohtori, onko Akustin tila todellakin hyvin huono?

TOHTORI

On, hyvin vakava.

    (Menevät.)

    (Akusti makaa silmät kiinni. Siipirikko ja Kerttu tulevat.
    Siipirikko polvistuu Akustin sängyn viereen. Kerttu pitelee
    oven rivasta, ettei kukaan muu pääse huoneeseen.)

AKUSTI (Siipirikolle.)

Siipirikko. Aina minä sinusta olen pitänyt. Enemmän kuin kenestäkään
maailmassa, vaikka lapseni olen siittänyt Hetan kanssa.

    (Siipirikko nyyhkyttää.)

Väliverho

Kahdeksas kuvaelma

VIII. Akustin lopputili Hetan kanssa.

Näyttämö sama kuin edellisessä. Sänky on kunnostettu, pöydällä kukkia.
Huoneessa istuvat Aliina ja Kerttu. Jaakko kävelee edestakaisin.

ALIINA (Jaakolle.)

Älä hermostuta Kerttua, istu nyt jo vihdoinkin.

JAAKKO

Kello on kolme. Vallesmannin piti olla täällä jo aikoja sitten. Pitääkö
tuo arkku avata näin pian. Vastahan isä on viikon ollut haudassa ja nyt
jo perunkirjoituksia.

    (Aliina kohauttaa olkapäitään. Kerttu tuijottaa ikkunasta itkien.)

ALIINA (Kertulle.)

Älä vetistele. Täytyyhän sitä jo tottua olemaan ilman Akustia.

JAAKKO (istuutuu.)

Lammentaustan isäntä piti niin kauniin puheen isän haudalla. Puhui
paremmin kuin rovasti.

ALIINA

Minä herään vielä öisin siihen kauhuun, kun äiti alkoi puhua isän
haudalla. Nipistin häntä käsivarresta, mutta mikään ei auttanut. Olisin
juossut pois niinkuin Kerttukin, mutta en päässyt, Loviisa-täti piti
minusta kiinni.

JAAKKO

Älä nyt enää puhu siitä.

ALIINA

Enää. Milloin minä olen puhunut? Mutta (matkien.) »rakastettu vainaja,
joka täytti velvollisuutensa ja palvoi häntä niinkuin oli luvannut
Niskavuorelta tultuaan». Ettei juuri ja juuri maininnut uskollista
renkiä, joka lohdutti häntä, kun hän joutui komeasta kotitalostaan
Muumäen rappiotilalle.

KERTTU (itkee hiljaa.)

Älä puhu, Aliina, äiti on äiti.

ALIINA

Mitä sinä aiot tehdä, Jaakko? Kyllä sinun on nyt reilusti sanottava,
että sinä aiot naida Marjatan ja että tahdot oman kodin. Ethän sinä
ikinä voi tuoda Marjattaa tähän taloon niin kauan kuin äiti elää.

JAAKKO

Kai minä sen ymmärrän eikä sinun tarvitse ruveta sekaantumaan minun
asioihini.

ALIINA

Mutta sinun on puhuttava äidille miten sinä aiot elämäsi järjestää.

JAAKKO

Olisi helpompaa olla haudassa isän kanssa. En minä jaksa tapella äitiä
vastaan.

ALIINA

Sinä iankaikkinen lattiarääsy.

JAAKKO

Älä viitsi.

    (Kuuluu rattaiden kolinaa.)

ALIINA

Nyt ne tulevat, (Kertulle.) Menes herättämään äitiä,
(Kerttu lähtee. Jaakolle.) Ja sinä menet vastaan.

JAAKKO

Ja mitä sinä itse teet?

ALIINA

Odotan mitä tuleman pitää, ja jos minä oikein asioita ymmärrän, niin
paljon sitä tuleekin, kun isän arkku avataan.

JAAKKO

Mitä sinä siitä tiedät?

ALIINA

Arvaanpahan vaan. Mene nyt.

    (Heta tulee Kertun tukemana. Jaakko lähtee.)

HETA

Hoh, hoh, hoh, väsyttää. Auta minua tuohon keinutuoliin, Aliina. Missä
minun pallini on? Akusti aina haki pallin minun jalkojeni alle.

ALIINA

Vaikka sinä olit terve ja Akusti sairas.

HETA

Kuinka sinä noin voit puhua omalle vanhalle äidillesi, joka on
menettänyt elämänsä tuen! Et sinä uskaltanut sellaista puhua kun
isävainajasi vielä eli. (Todellisella liikutuksella.) Akustia ei ole
enää.

    (Kerttu tuo jakkaran ja istuutuu virkkaamaan äitinsä viereen. )

HETA

Onko kahvi jo valmista?

ALIINA

Kyllä Saara tuo kahvin sisään.

HETA

Eikö Saaran pitäisi jo lähteä kotiinsa? Hautajaisiinhan se vaan
pestattiin ja nyt se on jo pari viikkoa ollut täällä syömässä ja
juomassa, ja molemmat tytöt istuvat täällä fröökinöiksi.

ALIINA

Hiljaa, äiti, ne tulevat jo.

    (Vallesmanni ja Lammentaustan isäntä tulevat sisään
    Jaakon johdattamina.)

VALLESMANNI

Päivää surutalolle! Päivää, kunnallisneuvoksetar!

HETA

Päivää. Tervetuloa.

SANTERI

Päivää, Heta.

HETA (kylmästi.)

Päivää. Kas kun Santerikin on tullut meidän pesänselvitykseen.

SANTERI

Minä olen tässä toimituksessa kyllä sivullinen mies, mutta vallesmanni
pyysi minut mukaan.

VALLESMANNI

Tämä perunkirjoitus taitaa olla isonpuoleista hommaa, ja kun Santeri
kerran oli Akustin parhaita ystäviä, niin minä pyysin hänet mukaan, kun
ei Aarnekaan joutanut Niskavuorelta.

SANTERI

Tämä on hyvin kiusallinen toimitus minulle. Mutta totta puhuakseni
Akustikin pyysi minua hänen pesänsä selvittäjäksi. Jos Hetalla
kumminkin on jotain minua vastaan, niin voinhan minä toimittaa
tilalleni vaikka Kirvesmäen isännän tai tohtorin.

VALLESMANNI

Tohtori ei ole kotona ja Kirvesmäki makaa sairaana.

HETA

Ei minulla ole mitään Lammentaustaa vastaan, jos viitsii olla mukana
tällaisen pienen pesän selvittelyssä.

VALLESMANNI

Vai pienen! Harmittaakin kun Akusti, niin tarkka mies, ei jättänyt
mitään omaisuus- ja pesäluetteloa. Tässä minä olen nyt käynyt ainakin
kauppakirjat lävitse. Kovin rikas pesä tämä on, ei muuta kuin täytyy
onnitella perhettä. Kyllä Akusti on työtä tehnyt ja osannut hoitaa
asiansa kaukonäköisesti.

HETA

Ei se niin vaikeata ollut, kun Niskavuoren ja minun rahoillani alkuun
pääsi.

VALLESMANNI

Kyllä ne emännän myötäjäisrahat tekevät sangen pienen osan Akustin
omaisuudesta. Vaikka kuinka tarkkaan arvioitaisi näitä tiloja, niin
olemme Santerin kanssa tulleet siihen käsitykseen, että pesä tällä
haavaa on ainakin kymmenen miljoonaa markkaa.

HETA (säpsähtää.)

Herrajesta.

VALLESMANNI

Osuuskassassakin löytyi Akustin tililtä niitä metsärahoja toista
miljoonaa markkaa, ja kyllä tuossa Akustin kuuluisassa arkussa täytyy
olla pankkikirjoja ja osakkeita aika lailla.

HETA

Eikä Akusti koskaan sanonut, että hän niin rikas oli. Ei edes ostanut
minulle niitä vaunuja Suontaustan huutokaupasta. Loviisa kyllä ajoi
vaunuilla kirkolle, mutta minun täytyi kääseissä kitkutella. Ei muka
ollut varaa ostaa. En edes uutta silkkihametta saanut Kirvesmäen
lukusijoja varten. Aina vain väitti, että Huovilan päällä vielä velkaa
on. Akusti tuli viime aikoina sitten niin siunaaman itsekkääksi.

SANTERI

Itsekkyyttä on niin monta laatua.

ALIINA

Ja vaikka äiti olisi tiennytkin ne isän varat, niin Kerttu olisi
kumminkin saanut olla keittäjänä ja minä piikana.

HETA

Laiskottelijoiksiko teidän pitäisi ruveta?

JAAKKO

Kyllä äidin nyt pitäisi aatella vähän lapsiaankin.

HETA

Noin ne aina hyökkäävät kaikki minua vastaan, poikani Jaakkokin ja
Kerttu.

VALLESMANNI

Kuulkaas nyt, kunnallisneuvoksetar. Akusti teki teistä rikkaan
lesken. Teillä on nyt kaikki syy helpottaa lastennekin elämää, kun
ovat pienestä saakka saaneet tehdä kovaa työtä. Mutta nyt täytyy
ennen kaikkea saada pesä selväksi ja perunkirjoitus tehtyä. Ja täytyy
vihdoinkin avata tuo Akustin kuuluisa arkku. Missä avain on?

KERTTU

Isä antoi sen minulle ennen kuolemaansa.

HETA

Vai sinulle? Miksei Jaakolle — onhan se edes mies. Miehille sellainen
kuuluu. Et kai sinä vaan ole koskenut siihen?

KERTTU

En.

    (Lähtee hakemaan avainta.)

VALLESMANNI

No niin, mitäs muuta kuin avataan se loota.

SANTERI

Tekee oikein ilkeätä koskea koko arkkuun. Tässä ihminen on elänyt
elämänsä ja elämän varrella on kasaantunut niin paljon asioita, jotka
koskivat vain häntä ja joista muilla ei ole ollut aavistusta. — On
kolkkoa kaivaa esiin ihmisen yksityiselämää.

HETA

Mistä yksityiselämästä sinä hourailet? Ei Akustilla ollut mitään
yksityiselämää ja salaisuuksia vaimoltaan. Kyllä Akusti aina toimi
niinkuin minä viisasin.

VALLESMANNI

Ai, ai, kunnallisneuvoksetar. Kuka meitä miehiä tietää.

HETA

Kyllä minä mieheni tiedän.

KERTTU (palaa, antaa avannen vallesmannille.)

Tässä olisi avain. Isä käski luovuttaa sen teille.

VALLESMANNI

Tästä tulee ihan virallinen toimitus. Istu sinä, Lammentausta, ja pidä
pöytäkirjaa. Kai se on parasta, että arkku avataan ihan laillisessa
järjestyksessä.

SANTERI

Salat julki, jollei Heta pelkää. Onhan tästä arkusta koko pitäjä
tarpeeksi puhunut.

VALLESMANNI (avaa arkun.)

Taitaa olla oikein isännän kätköpaikka. Mitäs, aletaan alusta ja kaikki
järjestyksessä. Asiakirjat näkyvät olevan vasta pohjalla. No niin:
Lampaankeritsemissakset. Rautanauloja. Ruuveja. Pislaakeja. Lukkoja,
oikein hyviä munalukkoja ja remmejä. Ja kauhea määrä avaimia. Mitä
kaikki lienevätkin.

JAAKKO

Talon avaimia ne ovat, mutta Akusti ei tahtonut pitää paikkojaan
lukossa.

VALLESMANNI

Tässä on hieno katkennut piiskanvarsi. Sillä taitaa olla oma
historiansa.

HETA

Mitäs vallesmanni nyt kaikkea Akustin kamaa katselee,

VALLESMANNI

Kaikki, kaikki tässä katsellaan. Kas, tässä on jotain paperissa
Kertulle. Hieno kultainen rintaneula.

KERTTU (itkien.)

Kiitos.

HETA

Mari-vainajan rintaneula se on. Kas kun ei Akusti antanut sitä minulle.

VALLESMANNI

Sanokaas muuta. Lankaa ja naulaa ja pikeä ja liimaa. Ja maalitoosakin
täällä on. Ja sitten vanha käsintaottu aitanavain. Ja tässä
tilikirjoja. Ja voi, voi, niin kulunut vanha Raamattukin!

ALIINA

Se on mummuvainaan Raamattu.

HETA

Kyllä meillä parempi Raamattu on salinpöydällä.

VALLESMANNI

Ja tässä on niin kulunut ja kellastunut Maamiehen Ystävä Kuopiosta.
Ja Minna Canthin Työmiehen vaimokin. Hyvää lukemistahan se Akusti on
harrastanutkin.

HETA

Mitäs niissä työmiehen vaimoissa lukemista on? Näkeehän niitä joka
paikassa pihalla.

VALLESMANNI

Ja nyt tulee papereita. Mitäs nuo ovat? Näemmä velkakirjoja.
Minkälainen pakka! Onpas se Akusti lainannut ihmisille rahaa. Tässä
Mattilan Roope-vainajalle kaksituhatta markkaa, Alitalon Timolle
kolmetuhatta, Lehtisen Matillekin kaksituhatta. Tässä taitaa olla koko
pitäjä Akustille velkaa. (Santerille.) Laskepas sinä niitä yhteen.

HETA

Mitä! Meidän rahojamme tuhlattu koko maailmalle.

ALIINA

Äiti, rauhoitu nyt!

HETA

Vaimonsa ja lastensa rahoja hän on kylvänyt pitkin pitäjää. Pois ne
vaaditaan joka penni. Meidän hiellä ja työllä kootut rahat.

JAAKKO

Olihan isällä sellaisiakin rahoja, joita hän metsäkaupoilla sai ilman
hikeä.

SANTERI

Vain aivoilla. Oli hänellä sekä aivoja että sydäntä.

VALLESMANNI

Kokoopas sinä, Santeri, näitä pikkukuitteja täältä ja laske. Siunatkoon
kun niitä on paljon!

HETA

Renki on renki. Ei isäntä tuolla tavalla rahojaan tuhlaa pitäjän
köyhille. Mutta joka pennin minä panen uloshakuun.

VALLESMANNI

No, ehkäpä ne saadaan vielä kaikki takaisin. Miltä näyttää.
Lammentausta?

SANTERI

Onhan täällä ainakin yli neljänsadantuhannen markan velkakirjat, ja
joukossa on sellaisiakin velallisia, jotka varmasti maksavat.

HETA

Keitä ne ovat? Lue.

VALLESMANNI

Anna tänne. Tässä nyt ainakin on Varalan Jooseppi, viisituhatta markkaa
palstanostoon.

HETA

Uloshakuun!

VALLESMANNI

Merkataan, merkataan. Sitten Alipellon Selma: kolmetuhatta markkaa.

HETA

Uloshakuun! Sellainen mankuja.

VALLESMANNI

Merkataan. Kukoisten Akseli, ylioppilaspoika, viidentuhannen markan
laina lukuja varten.

HETA

Uloshakuun! Valmis insinööri se jo on. Uloshakuun!

VALLESMANNI

Sitten rovastin poika, opintolaina, kuusituhatta markkaa.

HETA

Uloshakuun!

VALLESMANNI

Työväenyhdistys, kymmenentuhatta markkaa. Jaa, kun talon rakensivat.

HETA

Uloshakuun! Ja paikalla!

VALLESMANNI

Tottakai, tottakai! Selaillaan niitä myöhemmin. Mennään nyt eteenpäin.
Säästöpankin kirja miljoonakaksisataatuhatta. Ja tässä ovat ne
Kansallispankin osakkeet, puolen miljoonan edestä. Ja tässä alhaalla
on vielä kaksi paperia, vieläpä kuoreenkin pantu. Jahaa, ja tässä on
Akustin omaa käsialaa: Minun viimeinen tahtoni.

HETA

Mikäs se on? Antakaa tänne! Minulle se kuuluu.

VALLESMANNI

Onkos Akusti laatinut testamentin!

KERTTU

Kyllä on parasta, että vallesmanni avaa kuoren ja lukee mitä siinä
seisoo.

HETA

Minulle se kuuluu, mutta lukekaa nyt sitten!

VALLESMANNI

»Minun viimeinen tahtoni on, että minun käteisvaroistani maksetaan
uskolliselle palvelijallemme Hilja Elsa Maanojalle, jota Siipirikoksi
kutsutaan, kaksisataatuhatta markkaa palkkioksi niistä monista
vuosista joita hän melkein ilman palkkaa Muumäkeä palveli. Sitten minä
vielä määrään, että Jaakko saa Huovilan kartanon. Vakuudeksi: Akusti
Muumäki.» — Kas Akustia. Noin yksinkertaista vaan.

HETA (nielee, juoksee edestakaisin.)

Sellaiset rahat Maanojan Roopen tyttärelle! Ei penniäkään, ei ikinä.
Talosta minä olen sen jo jahdannut.

VALLESMANNI

Kas kun Akusti, viisas mies, ei ottanut todistajia allekirjoitustaan
oikeaksi todistamaan. Mutta vaatimaton tämä viimeinen tahto on. Kyllä
tämä nyt olisi täytettävä, vaikkei olekaan todistajia — kun tässä
Jaakolle Huovila määrätään.

ALIINA

Sehän on isän viimeinen tahto ja määräys. Kyllä ne rahat on maksettava.

HETA

Kun ei ole todistajain allekirjoituksia, en minä siihen ikinä suostu,
vaikka se Siipirikko lakiin menisi ja vaikka es kymmenessä mykkyrässä
eteeni kumartuisi!

JAAKKO

Siipirikko on ollut uskollinen palvelija ja hänen on saatava, minkä isä
on hänelle määrännyt.

VALLESMANNI

Perheen on tämä päätettävä keskuudessaan. Ikävä juttu.

KERTTU

Se on nyt sillä tavalla, etten minä ole tottunut paljon puhumaan, enkä
ole koskaan mitään sanonut äidille. Mutta sen minä nyt sanon, että
ellei Siipirikolle makseta näitä rahoja, niin ne voidaan ottaa minun
perintöosuudestani.

ALIINA ja JAAKKO

Ja minun. Ja minun.

HETA

Minä istun tässä jakamattomassa pesässä siksi kunnes teidän
perintöosuutenne tulee maksettavaksi. Mahtaakohan Siipirikkoa silloin
enää olla olemassakaan? Se kuuluu jo nytkin haudanpartaalla vikisevän.

ALIINA

Kipu tulee piikaan niinkuin ihmiseenkin.

SANTERI

Oikein. Minä muistuttaisin Hetalle, että jos tämä juttu tulee
julkisuuteen, niin ihmiset voivat ruveta kaikenlaista ikävää puhumaan
Akustista ja Siipirikosta. Ja kyllä sinäkin tiedät, ettei Siipirikko
ole konsanaan tässä talossa muuta ollut kuin uskollinen palvelijatar.

HETA

Eikä ollutkaan muuta. Palvoi ja palveli Akustia, mutta Akustille se
pysyi vain piikana. Ei minulta miestä koskaan viety, kyllä minä sen
aina kiinni osasin pitää.

VALLESMANNI

Niin että siis kaikessa sovussa Siipirikolle maksetaan kaikki se minkä
Akusti sille määräsi?

HETA

Eihän minulle ole turvaa missään! Omat lapsetkin ovat valmiit
ryöstämään minulta.

SANTERI

Eikös sieltä vielä löydy...?

VALLESMANNI

Ei kai muu auta kuin jatkaa. Tässä on vielä eräs toinen kuori, ja siinä
seisoo: Jaakolle. Kai on parasta, että Jaakko aukaisee sen.

JAAKKO

Kyllä setä sen saa avata niinkuin muutkin.

VALLESMANNI

Katsotaan sitten mitä tämä on. (Aukaisee kuoren.) Mitä! Tässähän on iso
velkakirja Lammentaustan Santerilta. Kas saamaria, kolmesataatuhatta
markkaa!

    (Heta nousee pystyyn sanattomana.)

SANTERI

Vai sielläkö se on. Olimme molemmat Akustin kanssa takuussa Vatjalan
Paavolle, kun se meni konkurssiin ja Akusti maksoi minunkin puolestani,
kun ei minulla ollut silloin rahaa. Akusti lupasi odottaa kunnes saan
metsän myytyä. Kyllä minä sen nyt maksan.

HETA

Uloshakuun! Huutokauppaan sinä joudut, Lammentaustan Santeri!

JAAKKO (kylmästi.)

Äite, tätä velkaa ei panna uloshakuun.

HETA

Miksi ei? Pidä suusi, poika!

JAAKKO

Akusti kertoi minulle kuolinvuoteellaan. Kyllä sinä sen tiedät miksi,
ja — (kivenkovalla äänellä.) minäkin tiedän miksi! Kuuletko, äiti —
minä tiedän sen.

HETA (on luhistunut tuolilleen kädet silmiensä edessä.)

Vai tiedät sinä! Vai tiedät sinä.

KERTTU

Mitä sinä tiedät?

SANTERI

Sen, että Akusti oli kunnianmies ja jalo ihminen.

VALLESMANNI

Kyllä Lammentaustan isäntä tämän hoitaa. Ei tätä siis panna uloshakuun?

KERTTU

Ei panna muutakaan uloshakuun. Sovitaan ihmisten kanssa niinkuin isä
teki, että maksavat jos jaksavat.

    (Heta istuu yhä kädet silmien edessä.)

SANTERI

Älä sure, Heta, kyllä minä velkani maksan.

HETA

Suren minkä suren. Oma mun suruni. En minä Santeria sure. (Itkien.)
Akustia ei ole enää.

    Väliverho.