aar­re­tu­li

Nyt hän oli ehkäpä sen kynnyksellä, taivallettuaan tähän mennessä nuoruuden merkillisten aarretulien keskellä, jotka olivat houkutelleet hänet milloin kammahduttavan autioille kangasmaille, milloin mitattomille, sumuisille soille.

Se paloi niin hiljaa, liekahdellen ja välistä kuin katkeillen keskeltä... Arvasin heti, että se oli aarretuli — sillä olihan juhannusyö, jolloin ne tavallisesti palavat —, ja jos oli

Monissa tarinoissa kerrottiin virvatulten eli aarnivalkeiden (tai aarretulien, aarreliekkien) palavan aarnihaudan luona.