aa­te­lis­to

Sillä ajan ylemmistö kärsi, tunsi tuskaa aatteen aatelisto, vaikk'ei parahisto parlamenttein, eivät ministerit, kruununvarkaat, eivät valtakuntain johtomiehet eikä kenraalien kensti parvi, mutta ritaristo hengen, murheen, ajan herkkä hermosäikehistö.

Sen tuen, minkä heikko kuningas luuli aatelistosta saaneensa, hän aikoi etukädessä käyttää veljensä kukistamiseksi, joka julkisesti asettui häntä vastaan, melkeinpä tunkeutui kaikkiin hänen toimiinsa.

"Antiikkinen ja ruostunut järjestelmä", joka piti yllä maaorjuutta, aateliston verovapautta ja keisarillisia monopoleja, esti yhteiskuntaa kehittymästä.