- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aimo yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Todennäköisesti = saame aiˈbmo ’ilma, maailma; rajuilma; pitkä ajanjakso, elinaika, välimatka; henki, mieli, ajatus; voima, kyky’, (obliikvisijoissa eräissä sanontatavoissa muun muassa) eteläsaame aajmuon ’kunnollinen, säntillinen, oikea, melko, sangen’, piitimensaame aimūn, luulajansaame āimōn, pohjoissaame aimoin ’hyvässä kunnossa, hoivassa’, inarinsaame ȧȧjmuin ’tallessa’, johd. luulajansaame ai´mat(is), pohjoissaame aiˈbmâdâs ’tavattoman suuri’ (suomi vaikutusta lienevät ruotsinsaame (Friis) aimo ’melko, kelpo; sangen’, eteläsaame aimana, aiman ’melko, sangen’). On myös oletettu, että sana olisi samaa alkuperää kuin suomi aivan (katso tätä) ja siis joko germaaninen (kantaskandinaavi) tai arjalainen alkuperää. Lapin sanaa on pidetty kantaskandinaavi lainana.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | aima ’pelkkä’, aimastā ’ainoastaan’ |
|---|---|
| karjala | aimo (Suojärvi, kansanr.) ’kelpo, aika(moinen)’ |
| vatja | aima ’aivan, pelkästään’, aimo ’häkä’ |
| viro | murt. aima ’pelkästään, vain’. |