- Vanhin tieto
- Bartholdus, 1714
- Levinneisyys
- et. Pohjois-Häme Etelä-Pohjanmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Todennäköisesti = saame aiˈbmo ’ilma, maailma; rajuilma; pitkä ajanjakso, elinaika, välimatka; henki, mieli, ajatus; voima, kyky’, (obliikvisijoissa eräissä sanontatavoissa muun muassa) eteläsaame aajmuon ’kunnollinen, säntillinen, oikea, melko, sangen’, piitimensaame aimūn, luulajansaame āimōn, pohjoissaame aimoin ’hyvässä kunnossa, hoivassa’, inarinsaame ȧȧjmuin ’tallessa’, johd. luulajansaame ai´mat(is), pohjoissaame aiˈbmâdâs ’tavattoman suuri’ (suomen vaikutusta lienevät ruotsinsaame (Friis) aimo ’melko, kelpo; sangen’, eteläsaame aimana, aiman ’melko, sangen’). On myös oletettu, että sana olisi samaa alkuperää kuin suomi aivan (katso tätä) ja siis joko germaaninen (kantaskandinaavi) tai arjalaista alkuperää. Lapin sanaa on pidetty kantaskandinaavin lainana.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | aima ’pelkkä’, aimastā ’ainoastaan’ |
|---|---|
| karjala | aimo (Suojärvi, kansanr.) ’kelpo, aika(moinen)’ |
| vatja | aima ’aivan, pelkästään’, aimo ’häkä’ |
| viro | murt. aima ’pelkästään, vain’. |