ai­nu­kai­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ainoa

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ainoa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa gootti ainaha m., ainoho f., muinaisyläsaksa einac, muinaisalasaksa eli muinaissaksi ēnag, muinaisnorja einga, muinaisruotsi enge jne. ’ainoa’, johd. sanasta gootti ains, anglosaksi ān, englanti one, muinaisnorja einn, muinaisruotsi en, æn, nykyruotsi en jne. ’yksi’.

saame aiˈdnâ-, aiˈdno ’ainoa’ luultavasti suomi välityksellä saatu laina eikä suoraan ← germaaninen (skandinaavinen). itämerensuomi sanan balttilainen alkuperääkin on oletettu. — Erisnimen Aino on Lönnr tehnyt Kalevalaan karjala kansanrunotoisintojen säkeen Anni tytti, aino tytti jälkiosassa olevasta sanasta aino ’ainoa’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenainava, ‑o ’ainoa’
karjalaaino, ainova, ain(uh)ut, ainukaine jne.
lyydiainag(o), ainog, ain(u)oi
vatjaainago, aine̮go, (vatjan Kukkosin murre) ainukaz
viroainus, ainukene, murt. ainav, ainuv
liiviāinagi ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ainukainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ainukainen