- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
- suomiainoa
- germaaninenvertaa gootti ainaha m., ainoho f., muinaisyläsaksa einac, muinaisalasaksa eli muinaissaksi ēnag, muinaisnorja einga, muinaisruotsi enge jne. ’ainoa’, johd. sanasta gootti ains, anglosaksi ān, englanti one, muinaisnorja einn, muinaisruotsi en, æn, nykyruotsi en jne. ’yksi’
saame aiˈdnâ-, aiˈdno ’ainoa’ luultavasti suomen välityksellä saatu laina eikä suoraan ← germaaninen (skandinaavinen). itämerensuomalaisen sanan balttilainen alkuperääkin on oletettu. — Erisnimen Aino on Lönnr tehnyt Kalevalaan karjala kansanrunotoisintojen säkeen Anni tytti, aino tytti jälkiosassa olevasta sanasta aino ’ainoa’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ainava, ‑o ’ainoa’ |
|---|---|
| karjala | aino, ainova, ain(uh)ut, ainukaine jne. |
| lyydi | ainag(o), ainog, ain(u)oi |
| vatja | ainago, aine̮go, (vatjan Kukkosin murre) ainukaz |
| viro | ainus, ainukene, murt. ainav, ainuv |
| liivi | āinagi ’sama merkitys’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- ainut
- ainu
- ainoasta(an)
- ‑stansa1510
- ainoinen
- ainokainen
- ainukainen