aiva
adjektiiviMerkitys
Etymologia
Luultavasti germaaninen laina, vrt. kantaskandinaavin *aiwa- tai *aiwi-, josta muinaisskandinaavin æ, ei, ey- ’aina’. Adverbi aivan on sanan instruktiivimuoto.
Esimerkkilauseet
— No ku sitä piti täs talvisin nosta joka yä vähis verhoos päästhö pihalle ja piti pitää ovia nii kauvan auki, jotta aiva kylmää paasas tupha, ku sill’oli nii pitkä häntä, nii mä kerran knapahutin kirvhellä hännän tolopalle, eik’oo sitte kasuanu.
Se orotti vielä hyvän aikaa, n'ott' oli aiva hiljaa, eikä mistää kuulunu mitään, pimiä oli ja kylmäki tuli.
Isoon taloon Antti (< * isoi, * taloi) äiteen tyttöö (< * äitei, * tyttöi) monikon 1. ja 2. persoonan päätteet ovat samat kuin paikoin itämurteissa ja karjalan kielessä M 'oon oikias, s 'oot vääräs, s 'on kans vääräs, m 'oomma oikias, t 'ootta vääräs, n 'on aiva mettäs.
Esiintymistiheys
1 810 esiintymää, 0.7 / milj.