- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan ajattara yhteydessä
- Vastineita
- viro
muun muassa ’nopeasti liikkuva, kovasti huutava, (Vermlanti myös) pienikokoinen olento, joka asuu metsässä ja joskus nauraa pahalla äänellä’
Sanojen alkuperä hämärä: ne voivat liittyä verbiin ajaa (katso tätä) ja sen johdokseen ajattaa, kuten ilmeisesti ajattaja ’peikko, joka huusi metsässä viekoitellakseen luokseen lapsia (Fellman); olento, jonka uskottiin öisin ahdistelleen kotieläimiä, niin että ne aiheetta hikosivat tai niistä lähti karva (hajat. Savo Pohjois-Pohjanmaa)’, ajajainen (kaakkoismurteet Etelä-Savo Inkerinmaa; paikoin myös ajaja, ajokas, ajokki) ’sama merkitys’ Monia muitakin selityksiä on esitetty: sekaantumina näihin on liitetty suomi (osittain karjala) loits. esiintyvä Aattara jne. (A:n, Atsaran, Attalaisen, Aholaisen, Ahtolaisen, Ahkolaisen, Ajolaisen aidan vitsas); varsin epätodennäköisiä ovat kaikki esitetyt oletukset balttilainen turkin kieli skandinaavinen ja vanhasta indoeurooppalainen taholta tulleesta tai Raamattu 1758 välityksellä saadusta itäm. (aramea) lainasta.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä (epävarma)
| viro | aiatar, ajatar, eteläviro äi(j)ätär ’väkevä kirous ja voimasana; paholaisen äiti yms.’ (vertaa suomi Renv 1826 äijätär ’vanhuuden jumalatar’). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
- ajattara1670
- Ajasteri
- Ajatar1853
- ajattari
- ajakka1917
- ajattaro(inen)
- aattara