a­jas­te­ri

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. jokin paha henkiolento

Etymologia

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan ajattara yhteydessä
Vastineita
viro

muun muassa ’nopeasti liikkuva, kovasti huutava, (Vermlanti myös) pienikokoinen olento, joka asuu metsässä ja joskus nauraa pahalla äänellä’

Sanojen alkuperä hämärä: ne voivat liittyä verbiin ajaa (katso tätä) ja sen johdokseen ajattaa, kuten ilmeisesti ajattaja ’peikko, joka huusi metsässä viekoitellakseen luokseen lapsia (Fellman); olento, jonka uskottiin öisin ahdistelleen kotieläimiä, niin että ne aiheetta hikosivat tai niistä lähti karva (hajat. Savo Pohjois-Pohjanmaa)’, ajajainen (kaakkoismurteet Etelä-Savo Inkerinmaa; paikoin myös ajaja, ajokas, ajokki) ’sama merkitys’ Monia muitakin selityksiä on esitetty: sekaantumina näihin on liitetty suomi (osittain karjala) loits. esiintyvä Aattara jne. (A:n, Atsaran, Attalaisen, Aholaisen, Ahtolaisen, Ahkolaisen, Ajolaisen aidan vitsas); varsin epätodennäköisiä ovat kaikki esitetyt oletukset balttilainen turkin kieli skandinaavinen ja vanhasta indoeurooppalainen taholta tulleesta tai Raamattu 1758 välityksellä saadusta itäm. (aramea) lainasta.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

viroaiatar, ajatar, eteläviro äi(j)ätär ’väkevä kirous ja voimasana; paholaisen äiti yms.’ (vertaa suomi Renv 1826 äijätär ’vanhuuden jumalatar’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ajasteri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ajasteri