- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä ranskan allittération ’allitteraatio’, jonka pohjana ovat latinan ad- ’luo, kohti’ + littera ’kirjain’.
al-lit-te-raa-ti-o (5 tavua) · 13 kirjainta
Näin syntyy kaksimielisiä sanaleikkejä, joissa riimeillä, allitteraatioilla ja samantapaisilla äänteillä on perustava merkitys — puheenparsia, joiden sukkelan hävyttömiä esimerkkejä Groddeck on halulla kerännyt ja esitellyt.Lähtien ensin alkeellisesta kansanrunosta, joiusta, toteamme, että sille näyttävät olevan luonteenomaisia sekä allitteraatio että assonanssi (sanojen alkukerakkeiden ja -ääntiöiden muodostama sointu), joita se kuitenkin käyttää tiedottomasti, vain kielen omien soinnillisten puolien johtamana.Eeppisessä, kertovassa runoudessa, kuten "Vǫluspássa" oli yleensä käytössä fornyrðislag -mitta (sananmukaisesti "vanhojen sanojen mitta"), joka perustuu allitteraatioon ja painollisten ja painottomien tavujen vaihteluun.Lähtökohtana lähinnä ranskan allittération ’allitteraatio’, jonka pohjana ovat latinan ad- ’luo, kohti’ + littera ’kirjain’.
34 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 3 (valtio)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑːtio
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Allitteraatio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/allitteraatio