al­ve­juu­ri

substantiivi/ˈɑlʋeˣˌjuːri/
Jaa
Viittaa artikkeliin

al-ve-juu-ri (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: alve + juuri

Merkitys

  1. eräitä saniaisia (Dryopteris-suku)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ainaki osottaa monen kasvin nimi, niinkuin ajosheinä, alvejuuri, hammasruoho, hökäheinä, keuhkolehti, koisonpuu, leiniruoho, pistosheinä, ramparuoho, riidenmarja, riisiheinä, ruttojuuri, vatsaruoho, yskäheinä ja monet monituiset muut, että niitä on lääkkeiksi käytetty, vaan kukapa muu niitä vanhoina aikoina olisi käyttänyt, kuin esivanhempaimme ainoat lääkärit, loitsijat ja tietäjät?
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
4. P. spinulosum DC. Korven alvejuuri. — Kantalehti tois — kolmisparittainen; parilehtien lehdykät parihalkoisia t. parijakoisia, pitkulaisin piikkisahaisin liuskoin; lehtivarsikko suomuinen.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Tutkimusaiheita ovat muun muassa alvejuurten ja sädekaislojen taksonomia ja systematiikka sekä Suomen kasvisto.
— Wikipedia: Henry Väre

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan alve yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
inkeroinen, karjala

tähän ehkä myös alve (Eurén; nykymurt. pari hajat.) ’kalanpoikanen’

Sanan alkuperä hämärä; mahdollisesti alve ollut alkuaan matolääkkeenä käytetyn kasvin nimitys, ? ← germaaninen, vertaa keskiyläsaksa ālōe, anglosaksi alwe, nykyruotsi murt. alve ’Aloe-sukuun kuuluvia kasveja; etenkin näiden nesteestä valmistettu lääke, usein voimakas matolääke’ (katso aaloe); suomessa mahdollisesti alvejuuri sanassa jälkiosa juuri on käsitetty varsinaiseksi lääkeaineeksi ja alkuosa alve on siirtynyt merkitsemään sitä, mihin lääke vaikuttaa; on myös esitetty, että alve sanan lainalähteenä on eräitä tauteja uskomuksen mukaan aiheuttavan myytillisen olennon nimi keskiyläsaksa alp, keskialasaksa alf ’painajainen, paha haltija’, anglosaksi ælf ’henkihaltija, keijukainen’, muinaisnorja alfr, muinaisruotsi elffwer, nykyruotsi älva ’kummitus, noita (vanh., murt.); keijukainen’ (← germaaninen *alƀī-, ehkä feminiinimuoto indoeurooppalaisesta muodosta *albho- → latina albus ’valkoinen, valoisa, kirkas’, kreikka alphós ’valkoinen ihottuma’ tai ← indoeurooppalainen *l̥bhū-; vertaa sanskrit r̥bhú ’taitava, monitaitoinen’); germaaninen haltijaolennon nimeen on etym. liitetty useita tautien nimiä, muun muassa keskialasaksa alfpūste ’eräs silmäsairaus’, norja alvblaastr, nykyruotsi murt. älvabläst(er) ’nokkosrokko’, mutta myös alba ’hyönteistoukka’, muinaisnorja alma ’turilaantoukka’, nykysaksa murt. älbes ’iilimato’; tähän kuuluvaksi on esitetty myös muinaisnorja alfrek ’törky, ulosteet jms.’; myös kasvinnimi alpi ’Lysimachia’ (Reinholm 1850 »Viipuri», ei muita varmoja murretietoja) on liitetty tähän; germaanisella taholla on eräitä alkuosaltaan germaaninen kantaan *alb- perustuvia kasvinnimiä, esimerkiksi alasaksa alve(r), saksa alber ’valkopoppeli’, alasaksa alfranke ’(kelta)lumme, Nymphaea lutea’, nykyruotsi murt. elvgrån ’valkokanerva’, alwblōm ’eräs leinikkilaji’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenalve (g. alpēt) ’vatsamato’
karjalaalme(h) ’lapamato’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • shield fern
  • Goldie's fern
  • Goldie's shield fern
  • goldie's wood fern
  • evergreen wood fernyläkäsite
  • leatherleaf wood fernyläkäsite
  • marginal wood fernyläkäsite
  • mountain male fernyläkäsite

Esiintymistiheys

30 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːri

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Alvejuuri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/alvejuuri