ank­ka

substantiivi/ˈɑŋkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ank-ka (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 5 330. yleisin sana

Merkitykset

  1. kotieläimenä pidettävä sinisorsan muoto (Anas platyrhynchos domestica), josta on useita muunnoksia
  2. vääräksi osoittautuva uutinen, uutisankka
  3. (hiihto) vuoroluistelu

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ei ainoakaan niistä, joita minä näin hänellä Pragissa, vedä näille lähimainkaan vertoja", vakuutti Mrakot muori ja huusi Ankalle, että tämä laittaisi kahvipannun tulelle.
— Karolina Svietla, Kylätohtori
Sillä välin oli auto kiitänyt kuin tuulenpyörre läpi kylien ja kauppalain, murskaten nälkäisten kumipyöriensä alle kanoja, hanhia, kalkkunoita, ankkoja, kissoja, koiria, siikoja, porsaita, lapsia, moukkia ja vanhoja ämmiä.
— Anatole France, Pingviinien saari
Luonnossa myskisorsat ovat hyviä lentäjiä, mutta ankkana sen keho on liian tukeva, ja tarhaoloista johtuen sen lentolihakset eivät ole päässeet kehittymään, joten kesyt yksilöt eivät useinkaan pysty lentämään.
— Wikipedia: Myskisorsa

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ankka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Osa tarinoista on julkaistu myös muissa julkaisuissa, kuten Aku Ankan taskukirjassa.
— Wikipedia: Mikin Dekkaripokkari
Siellä oli kanatarhoja, sikaloita ja vesiperäisiä olinpaikkoja hanhille ja ankoille.
— Zane Grey, Lännen tähtien alla

Etymologia

1ankka1 – kesy sorsa

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: anka)
Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Levinneisyys
yleinen

Lähtökohta: ← nykyruotsi anka ’sama merkitys’ ← alasaksa ank (demin.), vertaa ant ’sorsa’.

2ankka2 – synkkä, sankka; vankka, varakas; järeä, kova, jähmeä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ankara yhteydessä
Vastineita
karjala

Samaan sanueeseen voivat kuulua myös etupäässä murteissa esiintyvät ankka ’synkkä, sankka (metsä); vankka, varakas (talo); järeä, kova, jähmeä’, ankata ’jäykistää, kangistaa’, ankkoontua ’jäykistyä, takertua’, ehkä myös viro (h)anguda ’jähmettyä, hyytyä’, tuskin kuitenkaan viro sanaan verrattu unkari agg(ód)ik ’olla huolissaan; (maidosta) juustottua’. Vertaa ankea.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaankara ’ankara, kova, runsas’, ankartoa ’ahertaa’

(pohjoissaame aŋˈger (inarinsaame) ’ankara; innokas, ahkera’ ← suomi).

3ankka3 – vanha vetomitta (esim. viinan noin 40 l), pieni tynnyri

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: ankare)
Vanhin tieto
Samuel Forseen, 1738
Levinneisyys
Peräpohja Länsipohja
Vastineita
viro

Lähtökohta: ← nykyruotsi ankare (1665) ’pienehkö tynnyrin muotoinen astia; vanha vetomitta’, nykynorja nykytanska anker ← alasaksa, vertaa nykysaksa Anker ← keskilatina anc(h)ria ’pieni tynnyri tai astia’.

skandinaavinen taholta myös → pohjoissaame āŋkâr, aŋˈkâr (eteläsaame uumajansaame inarinsaame koltansaame) ’vetomitta’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viroankur ’sama merkitys, pieni puuastia’ (esimerkiksi piima-a. ’maitoastia’; ehkä ← saksa)

Englanninkieliset vastineet

  • duck
  • quack-quack
  • domestic duck

Esiintymistiheys

34 593 esiintymää · 13.2 / milj.

Suomi24
12.6
Sanomalehdet
12.2
Aikakauslehdet
9.1
Wikipedia
28.3
Reddit
20.6
Tekstitykset
16.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: ankka 40 % · ankan 19 % · ankkaa 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑŋkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ankka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ankka