ankka
substantiivi/ˈɑŋkːɑ/
Merkitykset
- 1.kotieläimenä pidettävä sinisorsan muoto (Anas platyrhynchos domestica), josta on useita muunnoksia
- 2.vääräksi osoittautuva uutinen, uutisankka
- 3.(hiihto) vuoroluistelu
Synonyymit
Etymologia
sv, anka < alasaksan ãnk < deminutiivi sanasta ant (vrt. nykyruotsin and, saksan Ente) Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.duck, domestic duck
- ruotsianka
- saksaHausente (f), Ente (f)
- ranskacanard (m), cane (f)
- venäjäутка
- esp.pato (m)
- virokodupart, part
- italiaanatra (f)
- puolakaczka
- norjaand
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Isäni, Léonard Ménétrier, oli paistinkokki Saint-Jacques-kadulla, ja hänen katukilpenään oli Kuningatar Hanhenjalka, jolla, kuten tunnettu, oli latuskaiset jalat, hanhien ja ankkojen tapaan.
Sika panee röh-röh-röh, vasikka taas öh-öh-öh, ankka panee kva-kva-kva, hanhi sanoo ha-ha-ha, kana karsinassa käyskenteli, ka-ka-ka-ka-ka-ka laususkeli, ai, ai, laususkeli!
Myös yksi posliinihahmo puuttuu jälleen, mutta sen arvellaan olevan hämäystä, sillä kuten lastenlorussa todetaan syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Englanninkieliset vastineet
- quack-quack
- duck
- domestic duck
Esiintymistiheys
34 593 esiintymää, 13.2 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi A
| Nominatiivi | ankka |
| Genetiivi | ankan |
| Partitiivi | ankkaa |
| Essiivi | ankkana |
| Translatiivi | ankaksi |
| Inessiivi | ankassa |
| Elatiivi | ankasta |
| Illatiivi | ankkaan |
| Adessiivi | ankalla |
| Ablatiivi | ankalta |
| Allatiivi | ankalle |
| Abessiivi | ankatta |
Riimit
-ɑŋkːɑ
Kaikki riimit