ar­mo­lei­pä

substantiivi/ˈɑrmoˌlei̯pæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ar-mo-lei-pä (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: armo + leipä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (runollinen)armon tai armeliaisuuden suoma elatus

Esimerkkilauseet

Mies olin silloin kelvokas, niin luulin, vaikka miksi, Min' olin ylioppilas, mainittiin maisteriksi; hupaasti elin "mensallain", Stool, hän söi armoleipää vain.
— Johan Ludvig Runeberg., Vänrikki Stoolin tarinat
— Etkö jo ole kuullut että se on kunta, joka vaatii ja syystäkin, siitä että kunnan monta vuotta on pitänyt jo joukkoasi elättää aivan niinkuin armoleivällä; etpähän tuota itse enää ansainne yhtään jauhokourallista.
— Salomo Pulkkinen, Tervanpolttajat
Armoleivän syöjä, nurkassa istuja, jonka kuolemaa usein toivottiin, sitä hän oli.
— Marja Salmela, Taistelun teitä

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan armoleipä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän, Hellaan helmi kirkkahin, syvälle syösty on, syö armoleipää tyrannin laps vapaan auringon.
— Eino Leino, Kootut teokset II
Armoleipä on katkerata, vaan kun sekään ei riitä....
— Santeri Ivalo, Tuokiokuvia matkan varrelta

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eipæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Armoleipä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/armoleipä