cai­nu

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. Pohjanmaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan Kainuu yhteydessä

Sanan alkuperä on lopullista ratkaisua vailla. On pidetty mahdollisena, että pohjana olisi vanh. sanakirjojen tuntema kainu (Lönnr 1874), kaino (Jusl) merkityksessä ’alanko’ (?? ← germaaninen, vertaa ruotsi murt. hven ’vesiperäinen maa, viettävä maa’). Sanasta ei kuitenkaan ole murretietoja. Toisen selityksen mukaan kainu olisi samaa kantaa kuin kainus (katso tätä), jolloin sen alkumerk. olisi ollut ’nuppipäinen sauva, kiilamainen esine’, ts. eräänlainen valtikka tai viestikapula, jommoisesta useampienkin kansojen nimityksiä on selitetty (vertaa lappi, vatja). — suomi → eteläsaame gaajnuo, gaajnuoladdje ’talonpoika (ei-lappalainen)’, luulajansaame kai´nōlatj ’ruotsalainen rannikkoseudun talonpoika’, ruotsinsaame kainolats, kainahaljo ’ruotsalainen tai norjalainen talonpoika’, mahdollisesti myös → muinaisnorja, islanti kveinir, kvænir, kuen(n)er jne. ’jk Pohjois-Skandinavian kansa, todennäköisesti suomalainen’, nykynorja kvæn ’»kveeni», suomalainen’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Cainu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/cainu