- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan declinatio ’taivutus; poikkeus’, johdos verbistä declinare ’poiketa’, jossa de- ’pois’ + clinare ’taivuttaa, kallistaa’.
dek-li-naa-ti-o (4 tavua) · 11 kirjainta
Aurinko nousi epäilemättä idästä ja laski varmasti länteen, tietenkin pienet deklinaatio-, deviaatio- ja variaatiopoikkeukset huomioon otettuina, ja tähtisarjat vaelsivat yöllistä kulkuaan taivaalla kuten aina muulloinkin.Toinen osa puolestaan käsittelee yksityiskohtaisempia kysymyksiä, joita ovat muun muassa kysymykset atomien deklinaatiosta ja ominaisuuksista, käsitteet atomoi arkhai ja atoma stoikheia, aika, sekä meteorit.Kuusiosaisen teoksen ensimmäinen osa käsitteli yleistä tietoa magnetismista ja loput viisi osaa käsittelivät magnetismin aiheuttamia ilmiöitä; vetovoimaa, kompassineulan suuntautumista, deklinaatiota, inklinaatiota ja kiertoliikettä.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan deklinaatio lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Näistä mittauksista pystyttiin laskemaan tähtien rektaskensio ja deklinaatio.III deklinaatio Genetiivin pääte on - is.Lähtökohtana lähinnä latinan declinatio ’taivutus; poikkeus’, johdos verbistä declinare ’poiketa’, jossa de- ’pois’ + clinare ’taivuttaa, kallistaa’.
392 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 3 (valtio)
Yleisimmät: deklinaatio 67 % · deklinaation 27 % · deklinaatioon 3 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑːtio
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Deklinaatio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/deklinaatio