- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä saksan Epik ’epiikka’ ← ranskan épique ’eeppinen’ ← latinan epicus ’eeppinen’ ← kreikan epikós ’eeppinen’, johdos sanasta épos ’runo, laulu; sana’.
e-piik-ka (3 tavua) · 7 kirjainta
Kaksi henkilöä periytyi attikalaisesta tragediasta seuraavan ajan murhenäytelmään: sanansaattaja, joka on epiikan vanhaa osuutta, ja lemmenasioita järjestelevä imettäjä, joka on Euripideen keksintö, esiintyen ensi kerran Hippolytoksessa.Epiikka oli romantiikan valtarunoutta, mikä näkyy siitäkin, että se kukoisti harvinaisen voimakkaasti, jopa saavuttaen korkeimmat tuloksensa käsittelemiemme suurkansojen ulkopuolella.Romaaneissa on nähty vaikutteita yhtä lailla epiikasta, historiankirjoituksesta ja etnografiasta, idyllirunoudesta, tragediasta kuin uudesta komediastakin.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan epiikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Ylimaula on keskittynyt lyhyen proosan kehittämiseen lyriikan ja epiikan välimaastoon.Lähtökohtana lähinnä saksan Epik ’epiikka’ ← ranskan épique ’eeppinen’ ← latinan epicus ’eeppinen’ ← kreikan epikós ’eeppinen’, johdos sanasta épos ’runo, laulu; sana’.
275 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 14 (solakka), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: epiikan 34 % · epiikassa 25 % · epiikka 20 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-epiːkːɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Epiikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/epiikka