Asiasanasto.fi

epäsointu

substantiivi

/ˈepæˌsoi̯ntu/

Yhdyssana: epä- + sointu

Johdettu sanasta: sointu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.harmonian tai soinnun puute

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Minä kysyin tietysti, mistä hän oli saanut sen urkituksi, ja hänen vastauksensa herätti hetkellisen epäsoinnun välillemme.

Ernst William Hornung, Varastaiteilija

Hän oli puhunut soinnuttomasti ja epäselvästi, ikäänkuin sanat olisivat väkisin pyrkineet esiin, — ja kun hän ehti viime sanaan, katkesi ääni, päättyen epäsointuun.

Alvilde Prydz, Luvattu maa

Samoihin aikoihin hän kirjoitti Suomen Kuvalehdessä nimimerkillä Pekka Peitsi, että romanit ovat ryhmä työtä vieroksuvia, toimettomina kierteleviä joukkioita, joka " muodostaa räikeän epäsoinnun siinä työn ja ponnistuksen soitossa, jota maa on tulvillaan ".

Wikipedia: Romanien syrjintä

Englanninkieliset vastineet

  • disharmony
  • inharmoniousness

Esiintymistiheys

107 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Nominatiiviepäsointu
Genetiiviepäsoinnun
Partitiiviepäsointua
Essiiviepäsointuna
Translatiiviepäsoinnuksi
Inessiiviepäsoinnussa
Elatiiviepäsoinnusta
Illatiiviepäsointuun
Adessiiviepäsoinnulla
Ablatiiviepäsoinnulta
Allatiiviepäsoinnulle
Abessiiviepäsoinnutta

Riimit

-ointu

Kaikki riimit