rii­ta­soin­tu

substantiivi/ˈriːtɑˌsoi̯ntu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rii-ta-soin-tu (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: riita + sointu

Merkitys

  1. (musiikki)musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan samanaikaisten tai peräkkäisten sävelien soivuuden puutetta

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Tällaiset riitasoinnut koskivat häneen pahasti, mutta siitä huolimatta hän ikäänkuin uhitellen uusia viritti ja näytti siitä nauttivan.
— Runa, Hirvenhovissa
Mistä johtuu, että ne tuottavat riitasointuja, sen voi ymmärtää; mutta miten ne virittävät itse itsensä uudelleen ja soivat tuoreina ja puhtaina, sitä ei ymmärrä kukaan."
— Adam Onkel, Puulusikka
Keskiajalla terssiä oli vielä pidetty riitasointuna, ja esimerkiksi gregoriaaninen kirkkomusiikki perustuu pääasiassa kvintteihin ja oktaaveihin pohjautuvaan harmoniaan.
— Wikipedia: Renessanssin taide

Etymologia

Yhdyssana: riita + sointu

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.discord, dissonance
  • ruotsidissonans
  • saksaDissonanz (f)
  • ranskadissonance (f)
  • esp.nota discordante (f)
  • italiadissonanza (f)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • dissonance
  • discordance
  • discord

Esiintymistiheys

650 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.4
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Yleisimmät: riitasointuja 44 % · riitasointu 25 % · riitasoinnut 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ointu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riitasointu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riitasointu