e­ro­a­vai­nen

adjektiivi/ˈeroɑʋɑi̯nen/
Jaa

sisältää sanat: eroa + vainen

Johdettu sanasta: erota

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. muista poikkeava tai toisistaan eroava; erilainen

Esimerkkilauseet

"Oi veli", hän puhui itsekseen, "luonteemme ovat eroavaiset.
— J. A. Bergman, Nevalaiset
Muistaas sinä suruinen suomalainen että sulta on kaatunut kansalainen, mi työssä, toimessa, meistä muista on eroavainen.
— Nestor Tanner, Sinivuokkoja Suomen salomailta
Ja koska kaikilla asioilla on kaksi puolta, ovat nämä vastakohdat identtisiä luonteeltaan, mutta eroavaisia vain asteeltaan.
— Wikipedia: Kybalion

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivieroavainen
Genetiivieroavaisen
Partitiivieroavaista
Essiivieroavaisena
Translatiivieroavaiseksi
Inessiivieroavaisessa
Elatiivieroavaisesta
Illatiivieroavaiseen
Adessiivieroavaisella
Ablatiivieroavaiselta
Allatiivieroavaiselle
Abessiivieroavaisetta

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet