finiittimuoto
substantiivi/ˈfiniːtːiˌmuo̯to/fi-niit-ti-muo-to (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- (kielitiede)lauseen predikaatin eli taipuneen verbin verbimuoto mihin sisältyy persoona, aika, luku sekä tapa- ja pääluokka
Esimerkkilauseet
Suomen kielessä predikaatin muodostaa verbin finiittimuoto joko yksinään (koira haukkuu) tai osana liittomuotoa (hän on ollut vankilassa), verbiketjua tai ‐ liittoa (minun pitää kohta lähteä) tai verbin ja jonkin toisen ilmauksen muodostamaa idiomaattista kokonaisuutta (mietinnön oli määrä valmistua tänään).Lauseenvastikkeeksi kutsutaan suomen kielessä sellaista rakennetta, jonka sisältö edustaa lausetta, mutta jossa ei ole predikaattia eli verbin finiittimuotoa, jota pidetään yleensä lauseen tuntomerkkinä.Foss -sanan (' vesiputous ') finiittimuoto fossen liitettiin nimen perään myöhemmin.Etymologia
finiitti- + muoto
Liittyvät sanat
Käännökset
- ruotsifinit form
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uoto
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Finiittimuoto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/finiittimuoto