fi­niit­ti­muo­to

substantiivi/ˈfiniːtːiˌmuo̯to/
Jaa
Viittaa artikkeliin

fi-niit-ti-muo-to (5 tavua) · 13 kirjainta

Yhdyssana: finiitti- + muoto

Merkitys

  1. (kielitiede)lauseen predikaatin eli taipuneen verbin verbimuoto mihin sisältyy persoona, aika, luku sekä tapa- ja pääluokka

Esimerkkilauseet

Suomen kielessä predikaatin muodostaa verbin finiittimuoto joko yksinään (koira haukkuu) tai osana liittomuotoa (hän on ollut vankilassa), verbiketjua tai ‐ liittoa (minun pitää kohta lähteä) tai verbin ja jonkin toisen ilmauksen muodostamaa idiomaattista kokonaisuutta (mietinnön oli määrä valmistua tänään).
— Wikipedia: Lauseenjäsenet
Lauseenvastikkeeksi kutsutaan suomen kielessä sellaista rakennetta, jonka sisältö edustaa lausetta, mutta jossa ei ole predikaattia eli verbin finiittimuotoa, jota pidetään yleensä lauseen tuntomerkkinä.
— Wikipedia: Lauseenvastike
Foss -sanan (' vesiputous ') finiittimuoto fossen liitettiin nimen perään myöhemmin.
— Wikipedia: Vøringsfossen

Etymologia

finiitti- + muoto

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsifinit form

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uoto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Finiittimuoto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/finiittimuoto