fiuk­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kovapintaisen maan kynnön helpottamiseksi käytetty auraa muistuttava väline, jonka leikkaavana osana on pitkä puukkomainen terä
  2. (slangi)auto

Etymologia

1fiukka1 – kovapintaisen maan kynnön helpottamiseksi käytetty auraa muistuttava väline, jonka leikkaavana osana on pitkä puukkomainen terä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viuhka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

tähän kuulunevat myös ’(sian) torahammasta’ tarkoittavat sanat: suomi murt. (Viron Inkerinmaa) viuhka

Deskr. sana; väline lienee saanut nimensä torahammasta muistuttavasta terästään (vertaa viro murt. seanina, tsianõna ’vanhanmallinen aura; oikeastaan »siannenä»’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhka (mon. viuhkat, viuhat)
vatja(Lauri Kettusen aineistosta; mon.) viuhgad, (Must) viukka
virovihk (g. viha, vihi), vihv (g. vihvu), vihu (g. vihu), vivu (g. vivu), võhk (g. võha, võhu) (viro merk. myös ’ulkoneva, toisen hampaan päälle kasvanut (kulma)hammas’).

Samaa juurta olevia sanoja

2fiukka2 – auto

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: *fiudo-akon)
Slangissa
1950 lähtien

Helsingin slangissa

fiude ’auto’; myös fiudi, fiuda, fiudo, fiuto, fiukka, fiukke, fiutsi, fiutsika, fiutšika, fiutšiga, fiuttika, feutsi

← ruotsi *fiudo-akon (tjs.) ← *auto-fikon (muodostettu fikon-kielellä alkuäänteet vaihtaen ennen kuin auton nimeksi ruotsissa vakiintui bil ← automobil, katso biili).

Johdoksia: autsi, autsika ’auto’, faude ’(varsinkin isokokoinen, hieno) auto’, finde ’auto’

Lue myös Kotuksen kirjoitus fiude.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Fiukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/fiukka