viuh­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. viuhua, liikkua edestakaisin; mennä viuhtoa, pyyheltää
  2. käyttää viuhkaa

Etymologia

1viuhkata1 – viuhua, liikkua edestakaisin; mennä viuhtoa, pyyheltää

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viuhka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi

Onomat. sanoja, samaa alkuperää kuin s.v. viuhua mainitut sanat.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhkata ’heilua; viittoilla’, viuhkā ’liehua’
karjalaviuhkata ’heilauttaa, viuhuttaa, riuhtaista; vinkata’, viuhkoa ’viuhtoa, ryntäillä, vilistää; hosua, heilua; kiitää, tuiskuta’
lyydiviuhkuttada ’viuhtoa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2viuhkata2 – käyttää viuhkaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viuhka yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

tähän kuulunevat myös ’(sian) torahammasta’ tarkoittavat sanat: suomi murt. (Viron Inkerinmaa) viuhka

Deskr. sana; väline lienee saanut nimensä torahammasta muistuttavasta terästään (vertaa viro murt. seanina, tsianõna ’vanhanmallinen aura; oikeastaan »siannenä»’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhka (mon. viuhkat, viuhat)
vatja(Lauri Kettusen aineistosta; mon.) viuhgad, (Must) viukka
virovihk (g. viha, vihi), vihv (g. vihvu), vihu (g. vihu), vivu (g. vivu), võhk (g. võha, võhu) (viro merk. myös ’ulkoneva, toisen hampaan päälle kasvanut (kulma)hammas’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viuhkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viuhkata