viuk­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kovapintaisen maan kynnön helpottamiseksi käytetty auraa muistuttava väline, jonka leikkaavana osana on pitkä puukkomainen terä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viuhka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

tähän kuulunevat myös ’(sian) torahammasta’ tarkoittavat sanat: suomi murt. (Viron Inkerinmaa) viuhka

Deskr. sana; väline lienee saanut nimensä torahammasta muistuttavasta terästään (vertaa viro murt. seanina, tsianõna ’vanhanmallinen aura; oikeastaan »siannenä»’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhka (mon. viuhkat, viuhat)
vatja(Lauri Kettusen aineistosta; mon.) viuhgad, (Must) viukka
virovihk (g. viha, vihi), vihv (g. vihvu), vihu (g. vihu), vivu (g. vivu), võhk (g. võha, võhu) (viro merk. myös ’ulkoneva, toisen hampaan päälle kasvanut (kulma)hammas’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viukka