Asiasanasto.fi

ge­ne­tii­visubstantiivi

/ˈɡenetiːʋi/

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)omanto, omistamista tai omistusta ilmaiseva sijamuotoGenetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.

Synonyymit

Etymologia

la, casus genitīvus verbistä gignō ’synnyttää’

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.genitive
  • ruotsigenitiv
  • saksaGenitiv (m)
  • ranskagénitif (m)
  • venäjäгенетив, родительный падеж
  • esp.genitivo (m)
  • virogenitiiv, omastav, omastav kääne
  • italiagenitivo (m)
  • puoladopełniacz (m)
  • norjagenitiv

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Toikin hän esille esimerkkejä Virgiliuksesta kaksi, Homeerosta yhden, Terentiuksesta yhden, Priscianuksesta yhden, vielä Persiuksesta yhden, missä vokatiivia oli käytetty nominatiivin sijasta, ja Sallustiuksesta yhden, missä ablatiivi oli pantu genetiivin paikalle — ja samantapaista Mooseksen kirjoista ja Psalmeista.

Joseph Victor von Scheffel, Ekkehard

Suurta vaikeutta näyttää hänelle tuottaneen erilaisten genetiivien oppiminen ja niiden syiden käsittäminen, jotka tuon erilaisuuden aiheuttivat.

Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani

Yhdysadjektiivissa määriteosa voi olla substantiivi, adjektiivi tai numeraali, joka on nominatiivissa tai genetiivissä: kuldukassu, hyväntahtoine, kolmekieline.

Wikipedia: Livvinkarjala

Englanninkieliset vastineet

  • genitive

Esiintymistiheys

1 302 esiintymää, 0.5 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
3.9
Reddit
1.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiivigenetiivi
Genetiivigenetiivin
Partitiivigenetiiviä
Essiivigenetiivinä
Translatiivigenetiiviksi
Inessiivigenetiivissä
Elatiivigenetiivistä
Illatiivigenetiiviin
Adessiivigenetiivillä
Ablatiivigenetiiviltä
Allatiivigenetiiville
Abessiivigenetiivittä

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat: