omanto
substantiivi/ˈomɑnto/
Merkitys
- 1.(kielitiede)genetiivin rinnakkainen nimitys
Synonyymit
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Jälkimäisen hän on ilmeisesti muodostanut omannosta Kiljon, jonka oikea nimentö kuuluisi Kilko, s.o.
Luulen kuitenkin, että tuo lause on enimmiten annantosijassa, jokunen pikku omanto ja kohdanto sujautettuna joukkoon siellä ja täällä, hyväksi lykyksi; nähdäkseni tarkoitetaan siis, että on pidettävä joitakin metalleja luonansa."
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | omanto |
| Genetiivi | omannon |
| Partitiivi | omantoa |
| Essiivi | omantona |
| Translatiivi | omannoksi |
| Inessiivi | omannossa |
| Elatiivi | omannosta |
| Illatiivi | omantoon |
| Adessiivi | omannolla |
| Ablatiivi | omannolta |
| Allatiivi | omannolle |
| Abessiivi | omannotta |
Riimit
-omɑnto
Kaikki riimit