o­man­to

substantiivi/ˈomɑnto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-man-to (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (kielitiede)genetiivin rinnakkainen nimitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Jälkimäisen hän on ilmeisesti muodostanut omannosta Kiljon, jonka oikea nimentö kuuluisi Kilko, s.o. Kilka.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
susi (Omanto suden), Raumr eli Raumi, Suom.
— Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta
Sijojen suomenkieliset nimet Nominien sijamuodoilla on ollut vanhastaan käytössä suomenkieliset nimet: nominatiivi - nimentö akkusatiivi - kohdanto genetiivi - omanto essiivi - olento partitiivi - osanto translatiivi - tulento inessiivi - sisäolento elatiivi - sisäeronto illatiivi - sisätulento adessiivi - ulko -olento ablatiivi - ulkoeronto allatiivi - ulkotulento abessiivi - vajanto instruktiivi - keinonto komitatiivi - seuranto Sijojen suomenkieliset nimet kehittyivät vähitellen, ja aiemmin on esiintynyt muitakin nimimuotoja.
— Wikipedia: Sija

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-omɑnto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Omanto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/omanto