haimentaa

verbi

/ˈhɑi̯mentɑːˣ/

Merkitys

  1. 1.häämöttää, siintää

Esimerkkilauseet

Se on kauttaaltaan perin karua, paljasta maata, ja samoin Kefallonia, jonka korkea harjanne sitte alkoi haimentaa meriautereitten yläpuolelta.

I. K. Inha, Hellas ja helleenit

Ja vielä se nähdään sotapurren haamu, mi Adrian ärjyissä haimentaa.

Hilja Pärssinen, Elämän harha

Taivutustiedot

Infinitiivihaimentaa
Ind. prees. yks. 1.haimennan
Ind. imperf. yks. 3.haimensi
Kond. prees. yks. 3.haimentaisi
Pot. prees. yks. 3.haimentanee
Imperat. prees. yks. 3.haimentakoon
Akt. 2. partisiippihaimentanut
Pass. imperf.haimennettiin

Riimit

-ɑimentɑː

Kaikki riimit