ha­ris­taa

verbi/ˈhɑristɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ha-ris-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: hara

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. levittää jotakin erilleen tai haralleen
  2. nähdä epäselvästi tai karsastaa silmillään

Esimerkkilauseet

— Taitaa luikurit haristaa, kunhan minä multavärssyksi veisaan: "Ei helvetist lopu koskaan vaiva" (Vvk.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 3 Kylänluvut
Niin kuiskaa hän jotain nulikalle, joka haristaa silmänsä kauhistuksesta ja kalpenee, sillä mitä Mastic sanoo, on seuraavaa: "Herra Jumala, poika!
— Archibald Clavering Gunter, Don Balasco Key Westistä
— Taitaa norssin saalis tästäpuoleen haristaa, kun onikansilmiä on tullut nuotassa.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 1 Joulun vietto

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hara yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, saame, länsimari
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenharistua ’levitä’, harota ’hajota’, harottā ’hajottaa, levittää’
karjalahara ’männynhaarukasta tehty naarausväline; karhi’, haralleh ’harallaan, haralleen’, harata ’vetää haraa; karhita’
vatjaaro ’harava’, arota ’haravoida’
viroharu, eteläviro haro ’haara, haarautuma’, haruline ’haarainen, haarakas’, haruneda ’haarautua, haaroittua’, harutada ’selvittää, purkaa’, (murt. Vaivara) ara ’harava’
liiviaʾr (mon. arūd) ’suunta; oksa, huippu, kulma’, aʾrlimi ’haarainen’, arā ’viistoon, poikki, halki’, aʾrtə ’hajottaa, repiä, purkaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamesuorre ’haara, haarauma’
länsimarilänsimari šar-, itämari šor-: šarə̑m-pandə̑, šor-wondo, šorə̑m-bondə̑ ’harava’.

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin haristaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäharistanharistinolen haristanutolin haristanut
sinäharistatharistitolet haristanutolit haristanut
hänharistaaharistion haristanutoli haristanut
meharistammeharistimmeolemme haristaneetolimme haristaneet
teharistatteharistitteolette haristaneetolitte haristaneet
heharistavatharistivatovat haristaneetolivat haristaneet
passiiviharistetaanharistettiinon haristettuoli haristettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäharistaisinolisin haristanut
sinäharistaisitolisit haristanut
hänharistaisiolisi haristanut
meharistaisimmeolisimme haristaneet
teharistaisitteolisitte haristaneet
heharistaisivatolisivat haristaneet
passiiviharistettaisiinolisi haristettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäharista—
hänharistakoonolkoon haristanut
meharistakaamme—
teharistakaa—
heharistakootolkoot haristaneet
passiiviharistettakoonolkoon haristettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäharistanenlienen haristanut
sinäharistanetlienet haristanut
hänharistaneelienee haristanut
meharistanemmelienemme haristaneet
teharistanettelienette haristaneet
heharistanevatlienevät haristaneet
passiiviharistettaneenlienee haristettu

Infinitiivit

1. infinitiiviharistaa
1. inf. pitkä muotoharistaakseen
2. inf. inessiiviharistaessa
2. inf. inessiivi, passiiviharistettaessa
2. inf. instruktiiviharistaen
3. inf. inessiiviharistamassa
3. inf. elatiiviharistamasta
3. inf. illatiiviharistamaan
3. inf. adessiiviharistamalla
3. inf. abessiiviharistamatta
3. inf. instruktiiviharistaman
4. infinitiiviharistaminen
5. infinitiiviharistamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiharistava
Passiivin 1. partisiippiharistettava
Aktiivin 2. partisiippiharistanut
Passiivin 2. partisiippiharistettu
Agenttipartisiippiharistama
Kieltopartisiippiharistamaton

Riimit

-ɑristɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haristaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haristaa