ha­ra

erisnimi, substantiivi/ˈhɑrɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ha-ra (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

substantiivi

  1. alun perin kaskiviljelyssä käytetty työväline, jossa on piikit maanpinnan tasoitukseen ja rikkaruohojen poistoon
  2. maataloudessa käytetty vetojuhdan perässä vedettävä äkeen tapainen koje, jota käytetään nykyisin muun muassa ratsastuskenttien tasoittamiseen

erisnimi

  1. Taivutus sanasta m

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Pääministeri Hara, juhlan isäntä, joutui kanssani juttusille ja lausui tällöin kohteliaasti, että hän toivoi minun tyttärineni viihtyvän ja odotti, että jäisin Japaniin mahdollisimman kauaksi aikaa.
— G. J. Ramstedt, Lähettiläänä Nipponissa
Hän seisahtui keskelle pirtin lattiaa silmät tiirallaan ja rahmusteli päätään korvallisilta päälaelle, siirsi haransa niskaan palmikon alle, ja sieltä sitte rahmusteli, aina vähän väliin haukotellen.
— Teuvo Pakkala, Oulua soutamassa
Mestaruutta kalligrafiassa, miekkailussa, teeseremoniassa, kamppailulajeissa ja muissa perinteisissä opeissa kutsutaan japanilaisittain "haran kautta toimimiseksi".
— Wikipedia: Dantian

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hara lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Lystrup hörpisti korviaan ja asetti kädet, sormet harallaan, paksuille polvilleen.
— Zakarias Nielsen, Murrosaikana
Siinä oli kersantti O'Hara, irlantilainen, aina iloinen ja reipas mies.
— Valto Edward Aaltio, Lännestä länsirintamalle
Pyrstölihaksillaan lintu liikuttaa pyrstöä ja levittää pyrstösulat haralleen.
— Wikipedia: Linnut
Sundelius istui penkillä nojaten seinään ja sääret harallaan imien piippua.
— Jalmari Finne, Ylioppilaita

Etymologia

Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Levinneisyys
paikoin länsi- ja itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, saame, länsimari
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenharistua ’levitä’, harota ’hajota’, harottā ’hajottaa, levittää’
karjalahara ’männynhaarukasta tehty naarausväline; karhi’, haralleh ’harallaan, haralleen’, harata ’vetää haraa; karhita’
vatjaaro ’harava’, arota ’haravoida’
viroharu, eteläviro haro ’haara, haarautuma’, haruline ’haarainen, haarakas’, haruneda ’haarautua, haaroittua’, harutada ’selvittää, purkaa’, (murt. Vaivara) ara ’harava’
liiviaʾr (mon. arūd) ’suunta; oksa, huippu, kulma’, aʾrlimi ’haarainen’, arā ’viistoon, poikki, halki’, aʾrtə ’hajottaa, repiä, purkaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamesuorre ’haara, haarauma’
länsimarilänsimari šar-, itämari šor-: šarə̑m-pandə̑, šor-wondo, šorə̑m-bondə̑ ’harava’.

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • tiller

Esiintymistiheys

3 822 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
4.9
Aikakauslehdet
6.1
Wikipedia
4.8
Reddit
0.4
Tekstitykset
3.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: hara 52 % · haraa 21 % · haran 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hara