- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan harja yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua šerỹs ’sian harjas’, latvia sars, saris, mon. sari ’sian harjakset, hevosen jouhet, (hevosen) harja; karva’.
suomi → pohjoissaame harˈje (luulajansaame inarinsaame) ’katon harja, hevosen harja, pitkä ja kapea harjanne’; karjala harjakat, harjukat → venäjä murt. gaŕjaki, harjáki, gáŕjuki ’harjakaiset’.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | harja, harjas, harjata |
|---|---|
| karjala | harja, harjas, harjata, harja(v)us ’harjaus, harjaaminen’; harjak(k)aiset, harjakat, harjalliset, harjukat; harjulaine ’laukkukauppias’, harjus ’reikälauta, jonka avulla harjoja tehdään ja jossa ne kuivataan’, harjustin |
| lyydi | haŕd́ (mon. ‑ad) ’harja’, hard́ata ’harjata’, hard́ukad ’harjakaiset’ |
| vepsä | haŕj (g. ‑an) ’harja’, harjakod ’harjakaiset’, harjata ’harjata’ |
| vatja | arja, (vatjan Kukkosin murre) harja ’harja, suka’, arjaz ’harjas’, (vatjan Kukkosin murre) harjata |
| viro | hari (g. harja) ’suka, harja (myös kukon, katon, mäen, vaon); häkilä’, harjas ’harjas; harja; selkäevä’, harjus: rangide harjused ’länkien yläpäät’, harjusti ’laivan mastotouvi’, rangide h. ’länkihihna’, harjata ’harjata; valmistaa (olki)katon harja’, (tähän kai myös:) harida ’sivistää, viljellä, muokata; (Wied myös) harjata, kammata, häkilöidä, loukuttaa pellavia’ |
| liivi | ɔ̄ŕa, āŕa ’harja (myös katon); häkilä; hiekkasärkkä (meressä)’, ɔ̄ŕikš, āŕiks ’harjas; karvainen syylä’ |