har­je

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. harjaan tarttunut pellava tai rohdin

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan harja yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua šerỹs ’sian harjas’, latvia sars, saris, mon. sari ’sian harjakset, hevosen jouhet, (hevosen) harja; karva’.

suomi → pohjoissaame harˈje (luulajansaame inarinsaame) ’katon harja, hevosen harja, pitkä ja kapea harjanne’; karjala harjakat, harjukat → venäjä murt. gaŕjaki, harjáki, gáŕjuki ’harjakaiset’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenharja, harjas, harjata
karjalaharja, harjas, harjata, harja(v)us ’harjaus, harjaaminen’; harjak(k)aiset, harjakat, harjalliset, harjukat; harjulaine ’laukkukauppias’, harjus ’reikälauta, jonka avulla harjoja tehdään ja jossa ne kuivataan’, harjustin
lyydihaŕd́ (mon. ‑ad) ’harja’, hard́ata ’harjata’, hard́ukad ’harjakaiset’
vepsähaŕj (g. ‑an) ’harja’, harjakod ’harjakaiset’, harjata ’harjata’
vatjaarja, (vatjan Kukkosin murre) harja ’harja, suka’, arjaz ’harjas’, (vatjan Kukkosin murre) harjata
virohari (g. harja) ’suka, harja (myös kukon, katon, mäen, vaon); häkilä’, harjas ’harjas; harja; selkäevä’, harjus: rangide harjused ’länkien yläpäät’, harjusti ’laivan mastotouvi’, rangide h. ’länkihihna’, harjata ’harjata; valmistaa (olki)katon harja’, (tähän kai myös:) harida ’sivistää, viljellä, muokata; (Wied myös) harjata, kammata, häkilöidä, loukuttaa pellavia’
liiviɔ̄ŕa, āŕa ’harja (myös katon); häkilä; hiekkasärkkä (meressä)’, ɔ̄ŕikš, āŕiks ’harjas; karvainen syylä’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Harje. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/harje