hii­ren­vir­na

cracca. Hiirenvirna. — Lyhyesti lienteä; kukat suojuksettomia; verhon 3 alista hammasta m. tasamukaisia, lyhyen suikeita; purjeen lapa kannan pituinen, lehdet moniparisia, lehdykät pitkäveteisen suikeita, tylppäja otapäisiä; palot liereitä, 6—10-siemenisiä; varsi hervoton.

— Nyt, kun hän lähti astelemaan vanhaa polkua kotiin päin pajanpaikan ohi — tänä vuonna se oli kasvanut melkein umpeen, ja keltamatarat, kissankellot ja hiirenvirnat pursuivat sille viereiseltä rehevältä niityltä, — silloin hänestä tuntui melkein, kuin hän olisi nähnyt siinä oman elämänsä kuvan: säänpurema ja nokinen vanha liesi, johon ei koskaan enää sytytettäisi tulta; tanner ympärillä oli täynnään pientä hiilen murskaa, mutta hienoa, lyhyttä ja kiiltävää ruohoa siirotti kaikkialla yli palopaikan.

Suosituimpia ravintokasveja ovat maitohorsma ja ruusuruoho, mutta suosittuja ovat myös ahdekaunokki, hiirenvirna, kanerva, kultapiisku, maitikat, vadelma ja voikukka.