hiomapinta
substantiivi/ˈhiomɑˌpintɑ/Merkitys
(käännetty englannista)- pinta, jota käytetään hiomiseen tai joka on muodostunut hionnan seurauksena
Esimerkkilauseet
Edelliset heijastivat valonsäteitä kristallikiteittensä epälukuisista hiomapinnoista; jälkimmäiset matkivat kalkkikiven eloisia valontaittumisia ja olivat niin valtaisen isoja, että niistä olisi voinut rakentaa kokonaisia marmorikaupunkeja.Niiden on sekä Ruotsissa että Suomessa tulkittu liittyneen esihistoriallisiin rituaaleihin, mutta tätä ajatusta on myös kyseenalaistettu, koska kivissä olevat hiomapinnat ja hiomauurteet viittaavat selvästi kivityökalujen työstämiseen.Uurteiden yhteyteen liittyy toisinaan myös sileitä laakeita hiomapintoja.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-intɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Hiomapinta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hiomapinta