hi­o­ma­pin­ta

substantiivi/ˈhiomɑˌpintɑ/
Jaa

Yhdyssana: hioa + pinta

Johdettu sanasta: pinta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pinta, jota käytetään hiomiseen tai joka on muodostunut hionnan seurauksena

Esimerkkilauseet

Edelliset heijastivat valonsäteitä kristallikiteittensä epälukuisista hiomapinnoista; jälkimmäiset matkivat kalkkikiven eloisia valontaittumisia ja olivat niin valtaisen isoja, että niistä olisi voinut rakentaa kokonaisia marmorikaupunkeja.
— Jules Verne, Sukelluslaivalla maapallon ympäri
Uurteiden yhteyteen liittyy toisinaan myös sileitä laakeita hiomapintoja.
— Wikipedia: Miekanhiontakivi

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihiomapinta
Genetiivihiomapinnan
Partitiivihiomapintaa
Essiivihiomapintana
Translatiivihiomapinnaksi
Inessiivihiomapinnassa
Elatiivihiomapinnasta
Illatiivihiomapintaan
Adessiivihiomapinnalla
Ablatiivihiomapinnalta
Allatiivihiomapinnalle
Abessiivihiomapinnatta

Riimit

-intɑ

Kaikki riimit

Lähteet