ho­en­ta

Hän oivalsi, ettei Josetten hoenta ollut hulluutta.

Kuului vain nurkista kolkkulymyysillä olijain kolkutus, kuului toisista huuto: "Konkk' on kotona!" Kuului taas kolkun lyönti, kuului karhun-porttisilta kova hohuutus ja hoenta: "Tit hot, yhtä karhua peljäkhöt!" Sitten taaskin kolotettiin ja huudettiin: "Näyttäkää kolmia tikkua!" Jälleen kolahtelivat nurkat, ja yli kartanon kaikui kitkon-pöhöttäjäästen iso ökinä: "Kitkon, kitkon, pö-hö-hö-hö-höö!" Jo kerran taas oltiin äiteesillä, ja pieni äireen kulteepiika juosta haapsotti sinne tänne huutaen: "Puurollen, puurollen!" Mutta pahankurinen kakaralauma lähti plytimään pakoon, liputtaen vain kieltään ja karjuen vastaan: "Kissi, kissi, kissin mahrit!"