- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huikea yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi
Lainalähde: Sanalle oletettu skandinaavinen alkuperä (muinaisnorja hvika ’horjua, väistyä; epäröidä’) ei vaikuta todennäköiseltä.
Ilmeisesti sana on deskr. lähtöä ja saanut semanttista vaikutusta esimerkiksi huimata ja hiukoa sanoista.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | huikie ’häpeä; häpeällinen, hävytön, sopimaton, ilkeä, paha; ujo’, huikailla, huijata (prs. huikau) ’häväistä, solvata; sokaista, häikäistä’, huijota ’hävetä, häpeillä’, huijissella ’häpeillä, ujostella’ |
|---|---|
| lyydi, vepsä | huiged ’häpeä; hävytön, häpeällinen’, huigaita ’häpäistä’ |
| viro | murt. huigama ’häpäistä, nuhdella’, (h)ujutada ’häpäistä’ |
| liivi | uid ’häpeä’, uidi ’häpeällinen, ujo’, uigə ’hävetä’, ūigastə ’häpäistä’. |