hui­ken­nel­la

verbi/ˈhui̯kenːelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hui-ken-nel-la (4 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

  1. toimia suurellisesti tosiasioita vähätellen ikään kuin olisi tekemässä tai saavuttamassa jotakin huikeaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ehk' enemmän sua kiehtois lempi tää, jos oisi mulla naljat naisten muiden, jos lämmetessäs jäähtyisin kuin jää, jos huikennellen säänä huhtikuiden ma voisin viihtää, kiihtää, kimmeltää — ma vieron tapaa tuota virnasuiden; ma otan syleilys kuin lämmin sää ja aurinkos kuin kukat heelmäpuiden.
— Eino Leino, Kootut teokset IV
Rauhallinen tuvansoppi, jossa ei tiedetä laivoista ja parkeista ja muista maailman ja pitäjän suurista asioista mitään, mutta jossa kissa nuokkuu, lestit huikentelevat ja Soleniuksen hiustukot puhelevat muinaisia.
— Volter Kilpi, Pitäjän pienempiä
Mies ei mieli hoiperella, Eikä huoli huikennella, Mutta missä tarvitaan, Siellä miestä mainitaan.
— J. F. Granlund, Wähänen Laulu-kirja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huikea yhteydessä
Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Lainalähde: Sanalle oletettu skandinaavinen alkuperä (muinaisnorja hvika ’horjua, väistyä; epäröidä’) ei vaikuta todennäköiseltä.

Ilmeisesti sana on deskr. lähtöä ja saanut semanttista vaikutusta esimerkiksi huimata ja hiukoa sanoista.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahuikie ’häpeä; häpeällinen, hävytön, sopimaton, ilkeä, paha; ujo’, huikailla, huijata (prs. huikau) ’häväistä, solvata; sokaista, häikäistä’, huijota ’hävetä, häpeillä’, huijissella ’häpeillä, ujostella’
lyydi, vepsähuiged ’häpeä; hävytön, häpeällinen’, huigaita ’häpäistä’
viromurt. huigama ’häpäistä, nuhdella’, (h)ujutada ’häpäistä’
liiviuid ’häpeä’, uidi ’häpeällinen, ujo’, uigə ’hävetä’, ūigastə ’häpäistä’.

Englanninkieliset vastineet

  • wanton

Esiintymistiheys

103 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi J

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huikennella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuikentelenhuikentelinolen huikennellutolin huikennellut
sinähuikentelethuikentelitolet huikennellutolit huikennellut
hänhuikenteleehuikentelion huikennellutoli huikennellut
mehuikentelemmehuikentelimmeolemme huikennelleetolimme huikennelleet
tehuikentelettehuikentelitteolette huikennelleetolitte huikennelleet
hehuikentelevathuikentelivatovat huikennelleetolivat huikennelleet
passiivihuikennellaanhuikenneltiinon huikenneltuoli huikenneltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuikentelisinolisin huikennellut
sinähuikentelisitolisit huikennellut
hänhuikentelisiolisi huikennellut
mehuikentelisimmeolisimme huikennelleet
tehuikentelisitteolisitte huikennelleet
hehuikentelisivatolisivat huikennelleet
passiivihuikenneltaisiinolisi huikenneltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuikentele—
hänhuikennelkoonolkoon huikennellut
mehuikennelkaamme—
tehuikennelkaa—
hehuikennelkootolkoot huikennelleet
passiivihuikenneltakoonolkoon huikenneltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuikennellenlienen huikennellut
sinähuikennelletlienet huikennellut
hänhuikennelleelienee huikennellut
mehuikennellemmelienemme huikennelleet
tehuikennellettelienette huikennelleet
hehuikennellevatlienevät huikennelleet
passiivihuikenneltaneenlienee huikenneltu

Infinitiivit

1. infinitiivihuikennella
1. inf. pitkä muotohuikennellakseen
2. inf. inessiivihuikennellessa
2. inf. inessiivi, passiivihuikenneltaessa
2. inf. instruktiivihuikennellen
3. inf. inessiivihuikentelemassa
3. inf. elatiivihuikentelemasta
3. inf. illatiivihuikentelemaan
3. inf. adessiivihuikentelemalla
3. inf. abessiivihuikentelematta
3. inf. instruktiivihuikenteleman
4. infinitiivihuikenteleminen
5. infinitiivihuikentelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuikenteleva
Passiivin 1. partisiippihuikenneltava
Aktiivin 2. partisiippihuikennellut
Passiivin 2. partisiippihuikenneltu
Agenttipartisiippihuikentelema
Kieltopartisiippihuikentelematon

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huikennella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huikennella