hui­ku

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tuuli, veto; harmi, kiusa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huikea yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Lainalähde: Sanalle oletettu skandinaavinen alkuperä (muinaisnorja hvika ’horjua, väistyä; epäröidä’) ei vaikuta todennäköiseltä.

Ilmeisesti sana on deskr. lähtöä ja saanut semanttista vaikutusta esimerkiksi huimata ja hiukoa sanoista.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahuikie ’häpeä; häpeällinen, hävytön, sopimaton, ilkeä, paha; ujo’, huikailla, huijata (prs. huikau) ’häväistä, solvata; sokaista, häikäistä’, huijota ’hävetä, häpeillä’, huijissella ’häpeillä, ujostella’
lyydi, vepsähuiged ’häpeä; hävytön, häpeällinen’, huigaita ’häpäistä’
viromurt. huigama ’häpäistä, nuhdella’, (h)ujutada ’häpäistä’
liiviuid ’häpeä’, uidi ’häpeällinen, ujo’, uigə ’hävetä’, ūigastə ’häpäistä’.

Esiintymistiheys

61 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huiku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huiku