hui­lot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. laulaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huilu yhteydessä
Vastineita
viro

Lähtökohta: Ilmeisesti onomat. sanoja, vaikka myös germaaninen alkuperää on esitetty: varhaiskantasuomi *šujlu ? ← varhaiskantagermaani *swiglōn, vertaa muinaisyläsaksa swegala, nykysaksa Schwegel ’paimenpilli, huilu’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virohuilata (prs. huilan tai huilgan), huilutada ’huutaa kimeästi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huilottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huilottaa