hui­lu­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. viheltää

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huilu yhteydessä
Vastineita
viro

Lähtökohta: Ilmeisesti onomat. sanoja, vaikka myös germaaninen alkuperää on esitetty: varhaiskantasuomi *šujlu ? ← varhaiskantagermaani *swiglōn, vertaa muinaisyläsaksa swegala, nykysaksa Schwegel ’paimenpilli, huilu’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virohuilata (prs. huilan tai huilgan), huilutada ’huutaa kimeästi’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huiluta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huiluta